Wikipedia

Hannu Tapani Klami

Hannu Tapani Klami (30. tammikuuta 1945 Helsinki – 22. tammikuuta 2002[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professorina Turun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa.

Klamin vanhemmat olivat Lauri Klami ja Aune Ollila. Hän valmistui ylioppilaaksi Turun klassisesta lyseosta 1961.[2] Klami opiskeli oikeustiedettä Turun yliopistossa, josta hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi vuonna 1964 sekä väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1970 väitöskirjallaan Mutua magis videtur quam deposita: Über die Geldverwahrung im Denken der römischen Juristen. Hän myös valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1967.[3][4]

Klami toimi Turun liikevaihtoverotoimiston jaostopäällikkönä vuosina 1965–1966, valtion yhteiskuntatieteiden toimikunnan tutkimusassistenttina vuosina 1966–1969 sekä Turun kauppakorkeakoulun kauppaoikeuden assistenttina vuosina 1969–1971 ja dosenttina vuosina 1972–1984. Klami oli Turun yliopiston roomalaisen oikeuden ja siviilioikeuden apulaisprofessori ensin virkaa tekevänä vuosina 1969–1972 ja sitten vakinaisena vuosina 1972–1976, yleisen oikeustieteen vt. professori vuosina 1972–1973, roomalaisen oikeuden ja oikeushistorian vt. professori vuosina 1973–1976 sekä lopulta yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori vuosina 1976–1988.[2][4] Turun yliopistossa hän toimi myös oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1975–1981 ja yliopiston toisena vararehtorina vuosina 1981–1987[2] sekä jatkoi Otto Brusiinin perustamaa oikeusteoriaan ja -historiaan keskittyvää tutkijapiiriä[5]. Klami siirtyi Turun yliopistosta Helsingin yleisen oikeustieteen professori vuosiksi 1988–2001 ja samaan aikaan Uppsalan yliopiston yleisen oikeustieteen professoriksi vuosiksi 1987–1992. Akateemisen uransa ohella Klami myös työskenteli juristina useissa eri lakiasiaintoimistoissa.[2][4] Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1985 alkaen[4] sekä sai Suomen Lakimiesliiton palkinnon vuonna 1964[2] ja Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1983[6].

Klamin oikeustieteellinen tuotanto on erittäin laaja-alainen. Hän laati yli 70 julkaisua sekä yli 350 artikkelia ja arvostelua, ja hänen tuotantonsa ulottuu lähes kaikille oikeudenaloille, etenkin roomalaisen oikeuden, oikeushistorian, siviilioikeuden ja eri oikeudenalojen ajattelu-tapa analyysin alalle.[6][7] Klami käytännössä aloitti roomalaisen oikeuden harrastuksen Suomessa[8], ja hän julkaisi yksinään enemmän tutkimuksia roomalaisen oikeuden alalta kansainvälisillä foorumeilla kuin kaikki muut 1900-luvun suomalaiset tutkijat yhteensä.[9] Roomalaisen oikeuden lisäksi Klami julkaisi oikeushistoriallisia tutkimuksia myös oikeuden aatehistoriasta ja lakimieskunnan historiasta.[10] Oikeusteoriassa Klami korosti voimakkaasti oikeuden ja sen tulkinnan finalistista eli tavoitteellista luonnetta,[11] ja hänen oikeusteoreettisena pääteoksenaan on pidetty teosta Ihmisen säännöt (1984)[7]. Klamin oikeusteoreettiset ja -historialliset tutkimukset ovat myös vaikuttaneet esimerkiksi sopimusoikeuteen[12] ja prosessioikeuteen[13].

Sotilasarvoltaan Klami oli aliluutnantti (1975). Hänen puolisonsa oli 1969–1986 Virpi-Helinä Kari (s. 1948)[2].

Teoksia muokkaa

  • Klassillisen roomalaisen oikeuden tutkimuksen perusteet: Metodologinen johdatus roomalaisen oikeuden tutkimukseen (1964)
  • Mutua magis videtur quam deposita: Über die Geldverwahrung im Denken der römischen Juristen (1969)
  • Luentoja velvoiteoikeudesta 1: Johdatusta velvoitusoikeuden käsitteistöön ja perusongelmiin (1969)
  • Luentoja velvoiteoikeudesta 2: Luotto-oikeuden pääpiirteet (1970)
  • Oikeustieteellisen analyysin peruskysymyksiä (1971)
  • Johdatus julkisoikeuden tutkimukseen (1972)
  • Yksityisoikeuden perusteita (1972)
  • "Jo muinaiset roomalaiset...": Kriisien maailma ja antiikin ymmärtäminen (1973, 2. painos 1979)
  • Sopimustyypistä ajattelutapana: Synteettistä oikeusteoreettista tarkastelua (1973)
  • "Suum cuique": Roomalaisten oikeustieteellisestä ajattelusta (1976)
  • Johdatus oikeustieteelliseen analyysiin (1976)
  • Johdatus oikeusteoriaan: Finalistisen oikeusteorian perusongelmia (1977, 2. uudistettu painos 1979, 3. painos 1981, 4. painos 1986)
    • Ruots. Introduktion till rättsteorin: Den finalistiska rättsteorins grundproblem (1987)
  • Oikeustaistelijat: Suomen oikeustiede Venäjän vallan aikana (1977)
    • Eng. The Legalists: Finnish Legal Science in the Period of Autonomy 1809–1917 (1981)
  • Suomen kansainvälinen yksityisoikeus (1978, 2. painos 1986, 3. uudistettu painos 2000)
  • Länsimaisen oikeusfilosofian historia (1977, 2. uudistettu painos 1978, 3. uudistettu painos 1980)
  • Tieteellisen ajattelutavan ja roomalaisen oikeuden vaikutuksesta Ruotsi-Suomen oikeuskehitykseen (1976)
  • Oikeudellisen säätelyn yleinen teoria (1977)
  • Logiikkaa juristeille (1978)
  • Roomalaisen oikeuden järjestelmä (1978, 2. laitos 2001)
  • Finalistinen oikeusteoria: Tutkimus oikeudellisen päätöksenteon ja oikeusnormipropositioiden tavoitteellisesta justifioinnista ja kontrollista (1979)
  • Sääntö ja käyttäytyminen: Tutkimus oikeusnormin voimassaololauseiden justifikaation epistemologisista perusteista (1979)
  • Anti-legalism: Five Essays in the Finalistic Theory of Law (1980)
  • Johdatus oikeustieteen metodologiaan (1980)
  • Kolme metodologista ongelmaa: Oikeustieteen kehitys, marxilainen lainoppi ja oikeusinformatiikka (1981)
  • Laki ja korkea oikeus (1981)
  • Luentoja suomalaisesta oikeussosiologiasta (1981)
  • Suomen oikeustiedettä 1900-luvulla (1981)
  • Tutkimuksia vuoden 1734 lain taustasta ja tulkinnasta (1981)
  • Suomen oikeustiede Ruotsin vallan aikana 1: Aika ennen isoa vihaa (1981)
  • Suomen oikeustiede Ruotsin vallan aikana 2: Nollatilasta Matthias Caloniukseen (1982)
  • Turun tauti: Kansanvallan kriisi suomalaisessa ympäristöpolitiikassa (1982)
  • Ihmisen säännöt: Tutkimus oikeuden olemuksesta, synnystä ja toiminnasta (1983)
  • Juridiikkaa Suomen Turussa 1960-1980: Tutkimuksia ja kokemuksia Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan toiminnan alkuvuosilta (1984)
  • Om rättsdogmatisk forskning: En introduktion (1984)
  • A History of Finnish Legal Science: An Outline (1986)
  • Todistusharkinta ja todistustaakka: Johdatus todistusoikeuden perusteisiin (1987)
  • Föreläsningar över juridikens metodlära (1989)
  • Mordet på Olof Palme: En bevisteoretisk analys (1990)
  • Sanningen om rätten: Rättsfilosofins historia från antiken till våra dagar (1990)
  • Strömningar och problem inom modern rättsfilosofi (1990)
  • Todistusharkintaratkaisun perustelutavasta (1990)
  • Oikeusteorian peruskäsitteitä (1996)
  • Oikeusvertailun erityiskysymyksiä (2000)
  • Todistusratkaisu (2000)

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Helsinki: WSOY, 1998.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Tuhat, Research database. Helsingin yliopisto.
  2. ↑ a b c d e f Veli-Matti Autio: Suomen professorit. Finlands professorer. Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7. ss. 255–256
  3. ↑ Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1970 s. 379, julk. Suomen Lakimiesliitto
  4. ↑ a b c d Kangas (toim.) 1998, s. 450.
  5. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 140.
  6. ↑ a b Hannu Tapani Klami kuollut (Arkistoitu – Internet Archive). Kaleva 28.1.2002.
  7. ↑ a b Kangas (toim.) 1998, s. 182.
  8. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 185.
  9. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 145–146.
  10. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 189.
  11. ↑ Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010, s. 123. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
  12. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 237.
  13. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 360.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Tapani_Klami&oldid=21981106”