Hannu (Tanska)
Hannu (Ruotsin kuninkaana Juhana II) (2. helmikuuta 1455 – 20. helmikuuta 1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas. Hän oli Tanskan kuninkaana 1481–1513, Norjan kuninkaana 1483–1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuninkaana 1497–1501.[1]
Hannu | |
---|---|
Norjan kuningas | |
Valtakausi | 3. helmikuuta 1483 – 20. helmikuuta 1513 |
Kruunajaiset | 20. heinäkuuta 1483 |
Edeltäjä | Kristian I |
Seuraaja | Kristian II |
Tanskan kuningas | |
Valtakausi | 21. toukokuuta 1481 – 20. helmikuuta 1513 |
Kruunajaiset | 18. toukokuuta 1483 |
Edeltäjä | Kristian I |
Seuraaja | Kristian II |
Ruotsin kuningas | |
Valtakausi | 6. lokakuuta 1497 – 1. elokuuta 1501 |
Kruunajaiset | 26. marraskuuta 1497 |
Edeltäjä |
Sten Sture vanhempi valtionhoitaja |
Seuraaja |
Sten Sture vanhempi valtionhoitaja |
Syntynyt |
2. helmikuuta 1455 Aalborg, Tanska |
Kuollut |
20. helmikuuta 1513 (58 vuotta) Aalborg, Tanska |
Puoliso | Kristiina Saksilainen |
Lapset |
Juhana Ernst Kristian II Jaakko Elisabet Frans |
Suku | Oldenburg |
Isä | Kristian I |
Äiti | Dorotea Brandenburgilainen |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481. Aateliset kuitenkin pakottivat hänet allekirjoittamaan sopimuksen, joka rajoitti kuninkaan valtaa.[1] Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän piti kuitenkin sopimusta itselleen epäedullisena eikä allekirjoittanut sitä, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.
Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497. Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b John King of Denmark, Norway, and Sweden Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu (Tanska) Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Kristian I |
Norjan kuningas 1483–1513 |
Seuraaja: Kristian II |
Edeltäjä: Kristian I |
Tanskan kuningas 1483–1513 |
Seuraaja: Kristian II |
Edeltäjä: Sten Sture vanhempi valtionhoitaja |
Ruotsin kuningas 1497–1501 |
Seuraaja: Sten Sture vanhempi valtionhoitaja |