Hannes Sigfússon (1922 Reykjavík, Islanti[1]1997[2]) oli islantilainen runoilija. Hän kuului modernisteihin eli niin sanottuihin atomirunoilijoihin[1] ja oli Islannin ensimmäisiä varsinaisia modernisteja[2].

Hannes Sigfússon
Henkilötiedot
Syntynyt1922
Reykjavík, Islanti
Kuollut1997 (74–75 vuotta)
Kansalaisuus Islanti
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliislanti
Tuotannon kieliislanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hannes Sigfússon oli atomirunoilijoiden äänenkannattajan Birtingurin päätoimittaja. Hän asui Norjassa 1963–1988,[2] jossa hän työskenteli kirjastonhoitajana. Hänen esikoisrunokokoelmansa Dymbilvaka (1949) ja seuraava Imbrudagar (1951) sisältävät surrealistisia runosarjoja. Ne ovat kuvallisia, hämäriä ja monimutkaisia. Myöhemmissä kokoelmissa hän on omaksunut avoimemman runokielen.[1] Hän on kirjoittanut lisäksi romaaneja, muistelmia ja kääntänyt kirjallisuutta islanniksi[2].

Maj-Lis Holmbergin suomentamia runoja on antologiassa Ja tunturin takaa kuulet –: Islannin sodanjälkeistä lyriikkaa (Espoo: Weilin+Göös 1977 ISBN 951-35-1521-4)[3]

Suomennettuja runoja

muokkaa
  • Afrikka
  • Kaksi taivasta
  • Neljä pienimuotoista runoa: 1
  • Runoni laskuvarjot
  • 1965–1966
  • Viimeinen palvelus

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Hannes Sigfússon{”, Otavan kirjallisuustieto, s. 271. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b c d Erik Skyum-Nielsen, Hannes Sigfússon, Den store danske, päivitetty 7.5.2020, viitattu 25.4.2021 (tanskaksi)
  3. Hannes Sigfússon (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 19.3.2021, viitattu 25.4.2021
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.