Halyna Kuzmenko

ukrainalainen anarkisti

Ahafija ”Halyna” Andrijivna Kuzmenko (ukr. Агафія (Галина) Андріївна Кузьменко, 9. tammikuuta 1897 Kiova23. maaliskuuta 1978 Džambul) oli ukrainalainen opettaja, feministi ja anarkisti, joka Venäjän sisällissodan aikana oli yksi anarkistisen mahnolaisen liikkeen johtohahmoista. Hänen puolisonsa oli Nestor Mahno.[1]

Galina Kuzmenko.

Elämä muokkaa

Rautatieläisen perheeseen syntynyt Kuzmenko valmistui opettajaksi vuonna 1916, jonka jälkeen hän työskenteli Huljaipolessa historian- ja äidinkielenopettajana. Keväällä 1919 Kuzmenko tutustui Nestor Mahnoon, jonka kanssa hän avioitui vielä samana kesänä. Kuzmenkosta tuli vallankumouksellisten mahnolaisten johtavia hahmoja. Kuzmenko ajoi naisten oikeuksia, jonka ohella hän organisoi koululaitosta vallankumouksellisten hallussa olleilla alueilla ja vastasi sanomalehtien julkaisusta yhdessä Volinin kanssa. Kuzmenko taisteli myös Ukrainan vallankumouksellisen kapinallisarmeijan riveissä konekivääriampujana.[1][2]

Mahnolaisten kärsittyä tappioita sekä bolševikeille että valkoiselle armeijalle Mahno ja Kuzmenko pakenivat elokuussa 1921 Romanian kautta Puolaan, jossa he joutuivat internoiduksi ja lopulta lyhyeksi aikaa vankilaan syytettynä kapinan lietsomisesta Itä-Galitsiassa. Vankeusaikanaan Kuzmenko synnytti pariskunnan tyttären Elena Mikhnenkon (1922-1993). Erinäisten vaiheiden jälkeen he päätyivät lopulta Gdanskiin. Vuonna 1924 Kuzmenko pääsi muuttamaan Volinin apulaisena Pariisiin, jonne tämä oli kutsuttu kirjoittamaan Venäjän vallankumousta käsittelevää historiikkia. Mahno seurasi puolisoaan vuonna 1925, mutta pariskunta erosi jo pari vuotta myöhemmin.[1][2]

Toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksan miehitettyä Ranskan Kuzmenko joutui pakkotyöhön Berliiniin. Kun puna-armeijan valtasi kaupungin toukokuussa 1945 NKVD pidätti Kuzmenkon ja hänet siirrettiin Kiovaan. Vuonna 1946 hän sai kymmenen vuoden pakkotyörangaistuksen sisällissodan aikaisesta vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä. Kuzmenko kärsi tuomionsa Mordvan neuvostotasavallassa. Vapauduttuaan Kuzmenko muutti tyttärensä kanssa Kazakstaniin Džambulin kaupunkiin, jossa hän työskenteli puuvillatehtaalla ja kuoli 81-vuotiaana.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Litvinov, V. N.: An unsolved mystery: the ”diary of Makhno's wife” – V.N. Litvinov 22.4.2014. Libcom. Viitattu 24.2.2023. (englanniksi)
  2. a b c Statsenko, Aleksei: «Матушка Галина»: последняя жена Нестора Махно 10.1.2020. Rossija segodnja. Viitattu 24.2.2023. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa