Avaa päävalikko

Halophytaceae on yksilajinen kasviheimo koppisiemenisten Caryophyllales-lahkossa. Ainoa laji on Halophytum ameghinoi.

Halophytaceae
Halophytum ameghinoi.
Halophytum ameghinoi.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kladi: Portulacineae
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Alalahko: Centrospermae
Heimo: Halophytaceae A. Soriano
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Halophytaceae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Halophytaceae Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Kasvi on yksivuotinen ruoho, jolla sukulaisistaan poiketen ei ole turvonneita juuria. Sekundaarisesta paksuuskasvusta vastaava jälsisolukko on monen Caryophyllales-lahkon edustajan tavoin hajanainen. Kukat ovat yksineuvoisia, kasvi yksikotinen (hede- ja emikukat samassa kasviyksilössä). Kukat ovat perättömiä, eikä niissä ole mesiäistä. Hedekukinto on tiheän tähkämäinen, ja hedekukassa on neljä hieman terämäistä kehälehteä, joiden kanssa vuorottaisesti heteet sijaitsevat. Ponnet avautuvat ulospäin kukan keskustasta rei'illä, jotka avautuvat lokerositeen supistuessa. Hedekukassa ei ole emiön jäännettä. Emikukat sijaitsevat kimppuina ja ne ovat kehättömiä ja joutoheteettömiä. Yhdislehtinen sikiäin koostuu kolmesta emilehdestä, joista vain yksi on fertiili; sikiäimessä on vain yksi siemenaihe. Sikiäimen päässä on siirottavahaarainen vartalo. Hedelmä on pieni pähkinä, ja kovaan kukintolapakkoon on uponneina useita pähkinöitä. Kromosomiluku n = 12[1]

LevinneisyysMuokkaa

Laji kasvaa Argentiinan eteläosassa.[2]

LuokitteluMuokkaa

Aikaisemmin Halophytum on viety savikkakasveihin (Chenopodiaceae) (Cronquist 1981). Sen on ajateltu myös olevan päivikkikasvien (Aizoaceae) sukulainen. Läheisin sukulaisheimo lienee basellakasvit (Basellaceae).[3]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Stevens 2001, viittaus 3.12.2014
  2. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Halophytaceae.gif
  3. Stevens 2001, viittaus 3.12.2014