HMS Dublin (1912)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan kevyestä risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Dublin oli Britannian kuninkaallisen laivaston Chatham-luokan kevyt risteilijä, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa.

HMS Dublin
HMS Dublin
HMS Dublin
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Beardmore and Company
Kölinlasku 3. tammikuuta 1911
Laskettu vesille 9. marraskuuta 1911
Palveluskäyttöön maaliskuu 1912
Loppuvaihe myyty romutettavaksi heinäkuussa 1926
Tekniset tiedot
Uppouma 5 400 t
Pituus 139 m
Leveys 15 m
Syväys 4,8 m
Koneteho 25 000 shp
Nopeus 25,5 solmua (47 km/h)
Miehistöä 429-440
Aseistus 8 x BL 6"/L50 (152,4 mm) Mk XI -tykkiä
1 x 3" (76 mm) ilmatorjuntatykki
4 x QF 3 naulan ilmatorjuntatykkiä
4 x .303" (7,7 mm) konekivääriä
2 x 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin William Beardmore and Companyltä, missä köli laskettiin 3. tammikuuta 1911. Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla 9. marraskuuta ja valmistui maaliskuussa 1913.[1]

PalvelusMuokkaa

 
HMS Dublin.

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 1. taistelulaivaviirikköön, mistä se heinäkuussa siirrettiin Välimeren laivaston 1. risteilijäviirikköön. Syyskuussa alus siirrettiin 2. risteilijäviirikköön, missä se oli vuoden 1914 loppuun. Aluksen päällikkö John Kelly havaitsi 4. elokuuta 1914 juuri ensimmäisen maailmansodan alettua Saksan keisarikunnan laivaston risteilijät SMS Goebenin ja SMS Breslaun Messinansalmessa. Aluksen hiilestyksen päätyttyä 6. elokuuta se lähti Maltalta liittyäkseen Saksan laivaston aluksia takaa-ajaviin aluksiin. Matkalla se sai määräyksen leikata vihollisen kurssin ja yön aikana upottaa alukset torpedoin. Alukset eivät kuitenkaan kohdanneet.

Helmikuussa 1915 alus lähetettiin Dardanelleille, jossa se tuki 25. huhtikuuta HMS Implacablen miehistön maihinnousua Gallipolin X-rannalle. Alus lähetettiin toukokuussa Brindisiin, jossa se osallistui Albanian rannikolle tehtyihin iskuihin. Siihen osui 9. kesäkuuta Itävalta-Unkarin laivaston sukellusveneen SM U-4:n laukaisema torpedo. Alus kykeni osumasta huolimatta palaamaan kohtuullista vauhtia ajaen Brindisiin, jossa se makasi palveluskyvyttömänä, kunnes se palasi Englantiin korjattavaksi.

Vuonna 1916 palvelukseen palattuaan alus liitettiin Suuren laivaston 2. risteilijäviirikköön päällikkönään Albert Charles Scott. Alus osallistui 31. toukokuuta - 1. kesäkuuta viirikön mukana Skagerrakin taisteluun. Yöllisen taistelun aikana alus käytti 117 kappaletta 6 tuuman kranaatteja ja upotti yhdessä HMS Southamptonin kanssa Saksan laivaston hävittäjän. Alus kärsi taistelun kuluessa vaurioita, kun siihen osui viisi SMS Elbingin 5,9 tuuman kranaattia ja kahdeksan SMS Stuttgartin, SMS Frauenlobin ja SMS Hamburgin 4,1 tuuman kranaattia. Osumien seurauksena kolme miehistönjäsentä menetti henkensä ja 27 haavoittui.

Dublin palasi palvelukseen 17. kesäkuuta. Alus oli 3. toukokuuta 1917 Pohjanmerellä yhdessä HMAS Sydneyn ja hävittäjien HMS Nepeanin, HMS Obduraten, HMS Pelicanin ja HMS Pyladesin kanssa partioimassa Firthin- ja Humberin edustalla. Partiomatkan aikana osasto joutui kolmen sukellusveneen ja Zeppelin L43:n hyökkäyksen kohteeksi. Sodan päätyttyä alus sijoitettiin tammikuussa 1920 Afrikan aseman 6. risteilijäviirikköön, jossa se palveli vuoteen 1924 lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa huhtikuussa Välimerellä 3. risteilijäviirikössä. Alus palasi 1924 Englantiin, jossa alus poistettiin palveluksesta ja se sijoitettiin Noren reserviin. Alus myytiin heinäkuussa 1926 J. J. Kingille Trooniin romutettavaksi. Alus kuitenkin ajoi karille matkallaan romutettavaksi. Hylky nostettiin heinäkuussa 1927 ja romutettiin myöhemmin samana vuonna.

LähteetMuokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Wragg, David: Royal Navy Handbook 1914–1918. Gloucestershire, Englanti: Sutton Publishing, 2006. ISBN 0-7509-4203-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 53