Gustaf Adolf Montgomery
Gustaf Adolf Montgomery (24. toukokuuta 1791 Kemi – 26. toukokuuta 1861 Tukholma) oli suomalaissyntyinen eversti, joka osallistui vuosien 1808–1809 Suomen sotaan ja siirtyi sen jälkeen Ruotsiin, jossa saavutti mainetta sotahistorioitsijana. Hän jäi pois armeijasta 1821 ja ryhtyi poliittiseksi kirjoittajaksi. Ruotsin säätyvaltiopäivien aatelissäädyssä hän kannatti liberaaleja uudistuksia. Montgomeryn pääteos oli 1842 ilmestynyt kaksiosainen Suomen sotaa käsitellyt tutkimus Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland 1808 och 1809. Siinä hän esitti sittemmin Suomessa suosituksi tulleen ja muun muassa J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin välittyneen käsityksen, jonka mukaan suomalaiset olivat taistelleet moitteettomasti ja Ruotsin häviön syy oli ylimmässä sodanjohdossa. Tämän vuoksi hän oli Suomessa hyvin arvostettu. Montgomery oli myös 1841–1842 Jämtlandin läänin ja 1842–1856 Västerbottenin läänin maaherra.[1] Hän kuului Montgomery-aatelissukuun ja oli Suomen prokuraattori Robert Montgomeryn setä.[2]
| Gustaf Adolf Montgomery | |
|---|---|
_p808_G.A._Montgomery.jpg) Gustaf Adolf Montgomery |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1791 Kemi |
| Kuollut | 26. toukokuuta 1861 (70 vuotta) Tukholma |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Ammatti | sotahistorioitsija, valtiopäivämies |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | – 1809 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sota |
| Sotilasarvo | Eversti |
Lähteet muokkaa
- ↑ Kari Tarkiainen: Montgomery, Gustaf (1791–1861) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Markku Tyynilä: Montgomery, Robert (1834 - 1898) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.