Gustaf Hallström

Gustaf Hallström (11. kesäkuuta 1880 Tukholma, Ruotsi5. lokakuuta 1962) oli ruotsalainen arkeologi, joka vaikutti suuresti 1900-luvun alkupuoliskolla Ruotsin arkeologian kehitykseen. Hän aloitti opinnot Tukholmassa vuonna 1900 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1905 Uppsalan yliopistossa. Siellä hän suoritti myös lisensiaatin tutkinnon vuonna 1913. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo. [1]

Gustaf Hallström vuonna 1940.

YksityiselämäMuokkaa

Hallström syntyi ja asui koko elämänsä Tukholmassa Södermalmilla. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja August Hallström ja tämän vaimo Hilda Svensson, ja sisaruksensa Gunnar ja Ivar Thord. Saatuaan amanuenssin toimen Livrustkammarenissa hän meni naimisiin vuonna 1907 Astrid Bergin kanssa. Puoliso kuoli vuonna 1986.

Suomen sisällissodan aikana hän oli Ruotsalaisen prikaatin päällikkö Tukholmassa. Hän sai kolmannen luokan Vapaudenristin vuonna 1918.[2] Hän osallistui myös vapaaehtoisena Viron vapaussotaan.[3] Toisen maailmansodan aikana Hallström osallistui Finlandskommitténin toimintaan tiedottajana.

UraMuokkaa

TyötehtävätMuokkaa

Valmistuttuaan hän toimi amanuenssina Livrustkammarenissa vuosina 1906−1908, Riksmuseetin etnograafisella osastolla vuosina 1907−1909 ja vielä Valtion historiallisessa museossa vuonna 1909. Vuonna 1925 Hallström valittiin nuoremmaksi antikvarieksi, vuonna 1938 vanhemmaksi antikvarieksi Riksantikvarieämbetetiin. Vuosina 1911−1956 hän luennoi arkeologiaa ja luonnonsuojelua (fornlämnings- och naturskyddslära) Teknillisessä korkeakoulussa, jossa hän toimi vuodesta 1935 lähtien tämän aineen erikoisopettajana. Vuonna 1925 työskenteli hän myös Riksantikvarieämbetetin palveluksessa ja jäi sieltä eläkkeelle vuonna 1945.

ErityismainintojaMuokkaa

Vuonna 1925 julkaisi hän Hjalmar Stolpen jälkeenjääneistä Björkön saaren kaivauskertomuksista selostuksen sadan ensimmäisen haudan löydöistä kirjassa Birka 1, Hjalmar Stolpes grafundersökningar vuodelta 1913. Hän keskittyi tämän jälkeen Norlannin arkeologiaan ja siellä erityisesti Nämforsenin kalliopiirroksiin ja kaivauksiin Lillsaivisissa. Havaintojaan hän esitti julkaisuissaan Nordskandinavisa hällristningar (1905-07), Kan lapparnas invandringstid fixeras (1929) ja Den tidigaste järnåldern i Dalarna (1931).[3]

Hallström teki muutamia pitkiä tutkimusmatkoja Pohjois-Skandinaviaan, Kuolan niemimaalle, Keski-Venäjälle ja Siperiaan. Vuosina 1915−1916 hän OLI Punaisen Ristin ddelgaatin sijaisena Siperiassa ja Kiinassa.[3]

Uumajan yliopisto säilyttää suurinta osaa Hallströmin arkistosta ja valokuvista, ja sitä julkaistaan internetissä tutkija-arkistossa Forskningsarkivet.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Nerman, Birger: In Memorian: Gustaf Hallström, 1962
  2. Aftonbladet 28/9 1918
  3. a b c Carlquist, Gunnar (red.) (1932). Svensk uppslagsbok. Malmö: Svensk Uppslagsbok AB:s förlag, band 12 s. 377

Aiheesta muuallaMuokkaa