Gunder Hägg
Nils Gunder Hägg (31. joulukuuta 1918 – 27. marraskuuta 2004) oli ruotsalainen keskimatkojen juoksija.
| Gunder Hägg | |
|---|---|
 Gunder Hägg voittaa Arne Anderssonin ja tekee mailin maailmanennätyksen 4.06,02 Göteborgissa 1. heinäkuuta 1942. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1918 Albacken, Hällesjö, Jämtland |
| Kuollut | 27. marraskuuta 2004 (85 vuotta) Löderup, Skåne |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Under-Gunder |
| Laji | kestävyysjuoksu |
| Seura | Albackens IF, Kälarne IK, Gefle IF ja Malmö AI |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
800 m 1.52,8 (1942) 1 500 m 3.43,0 (7.7.1944, ME) 1 maili 4.01,4 (17.7.1945, ME) 2 000 m 5.11,8 (2.7.1942, ME) 3 000 m 8.01,2 (28.8.1942, ME) 2 mailia 8.42,8 (4.8.1944, ME) 5 000 m 13.58,2 (20.9.1942, ME) |
Hägg aloitti juoksuharjoittelun vuonna 1936 tavoitteenaan saada kuuluisuutta päästäkseen hyvään työhön. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin Tukholman olympiastadionille 3 000 metrin juoksukilpailuun, jossa hän sijoittui neljänneksi ajalla 8.36,8. Vuonna 1938 hän voitti hopeaa Ruotsin mestaruuskilpailuissa 3 000 metrin estejuoksussa, mutta sairastui myöhemmin keuhkokuumeeseen, ja lääkärin mukaan hänen kilpauransa oli ohi. Hägg kuitenkin jatkoi harjoitteluaan juoksemalla armeija-aikanaan lumessa, ja kun kevät 1940 tuli, hän oli huippukunnossa. Vuonna 1941 hän teki ensimmäisen maailmanennätyksensä voittamalla Ruotsin mestaruuden 1 500 metrin juoksussa ajalla 3.47,6, joka paransi Jack Lovelockin vanhaa ennätystä kahdella sekunnin kymmenyksellä. Saman vuoden loppukesästä hänet asetettiin kilpailukieltoon amatöörisääntöjen rikkomisesta.
Kilpailukielto päättyi 1. heinäkuuta 1942, jolloin hän osallistui Arne Anderssonin kanssa Göteborgissa järjestettyyn mailin juoksuun. Kilpailu päättyi Häggin voittoon maailmanennätysajalla 4.06,2. Kaksi päivää myöhemmin hän teki kahden mailin maailmanennätyksen 8.47,8, 17. heinäkuuta paransi 1 500 metrin maailmanennätystä aikaan 3.45,8 ja 21. heinäkuuta juoksi 2 000 metrin juoksussa ME:n 5.16,4. Heinäkuun lopun ja elokuun alun hän lepäsi sairastumisen takia, mutta palattuaan radoille 23. elokuuta hän paransi 2 000 metrin ennätystä aikaan 5.11,8. 28. elokuuta hän juoksi 3 000 metrillä ME:n 8.01,2, 4. syyskuuta maililla 4.04,6, 11. syyskuuta kolmella maililla 13.35,4 sekä 20. syyskuuta kolmella maililla 13.32,4 ja 5 000 metrin juoksussa 13.58,4. Yhteensä hän teki siis kolmen kuukauden aikana kymmenen maailmanennätystä. 5 000 metrin aika paransi Taisto Mäen ennätystä yli kymmenen sekuntia ja oli ensimmäinen 14 minuutin alitus maailmassa. Ennätyksen rikkoi vasta Emil Zátopek vuonna 1954.
Vuonna 1943 Hägg matkusti Yhdysvaltoihin kilpailemaan, mutta pitkä laivamatka pilasi hänen kuntonsa. Samaan aikaan Arne Andersson vei hänen 1 500 metrin sekä mailin maailmanennätyksensä. Hägg palasi seuraavaksi vuodeksi Ruotsiin ja otti maailmanennätykset tavoitteekseen. Hän kohtasi Anderssonin Göteborgissa, ja molemmat miehet juoksivat alle vanhan maailmanennätyksen Häggin voittaessa kilpailun uudella ME:llä 3.43,0. Yksitoista päivää myöhemmin parivaljakko kilpaili maililla. Tällä kertaa Andersson oli nopeampi ja teki maailmanennätyksen ajalla 4.01,6. Samana vuonna Hägg voitti Ruotsin mestaruuden 5 000 metrillä ja paransi kahdesti kahden mailin maailmanennätystään. Vuonna 1945 hän juoksi vielä maililla ME:n 4.01,4 ja voitti Ruotsin mestaruuden 5 000 metrillä.
Urheilu-uransa aikana Gunder Hägg sai useita arvostettuja urheilupalkintoja, kuten yhdysvaltalaisen Associated Pressin urheilupalkinnon ”Vuoden urheilija” (engl. "Athlete of the Year"), jonka myöhemmin ruotsalaisista on saavuttanut ainostaan raskaansarjan ammattilaisnyrkkeilijä Ingemar Johansson ja naisten puolella golfaaja Annika Sörenstam. Ruotsissa Hägg sai Svenska Dagbladetin kultamitalin urheilullisena huippuvuonnaan 1942.
Gunder Hägg kuten myös hänen kanssakilpailijansa Arne Andersson ja Henry Kälarne olivat ammattilaissyytösten kohteena otettuaan ylimääräisiä korvauksia juoksuistaan. Urheilua pidettiin siihen aikaan amatöörilajina, ja ylimääräiset korvaukset olivat kiellettyjä. 17. maaliskuuta 1946 hänet yhdessä Anderssonin ja Kälarnen kanssa julistettiin ammattilaiseksi, ja he saivat elinikäisen kilpailukiellon.
Urheilu-uransa jälkeen hän työskenteli Malmön palokunnassa palomiehenä.
Lähteet muokkaa
- Julin, Lennart: A tribute to the career of Gunder Hägg www.iaaf.org. 28.11.2004. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
| Edeltäjä: Jack Lovelock Uusi-Seelanti |
Miesten 1 500 metrin maailmanennätyksen haltija 10. elokuuta 1941 – 17. elokuuta 1943 |
Seuraaja: Arne Andersson, Ruotsi |
| Edeltäjä: Arne Andersson Ruotsi |
Miesten 1 500 metrin maailmanennätyksen haltija 7. heinäkuuta 1944 – 29. kesäkuuta 1952 |
Seuraaja: Werner Lueg, Saksa |
| Edeltäjä: Sydney Wooderson Iso-Britannia |
Miesten mailin maailmanennätyksen haltija 1. heinäkuuta 1942 – 10. heinäkuuta 1942 |
Seuraaja: Arne Andersson, Ruotsi |
| Edeltäjä: Arne Andersson Ruotsi |
Miesten mailin maailmanennätyksen haltija 4. syyskuuta 1942 – 1. heinäkuuta 1943 |
Seuraaja: Arne Andersson, Ruotsi |
| Edeltäjä: Arne Andersson Ruotsi |
Miesten mailin maailmanennätyksen haltija 17. heinäkuuta 1945 – 6. toukokuuta 1954 |
Seuraaja: Roger Bannister, Iso-Britannia |
| Edeltäjä: Archie San Romani Yhdysvallat |
Miesten 2 000 metrin maailmanennätyksen haltija 21. heinäkuuta 1942 – 9. syyskuuta 1948 |
Seuraaja: Gaston Reiff, Belgia |
| Edeltäjä: Henry Kälarne Ruotsi |
Miesten 3 000 metrin maailmanennätyksen haltija 28. elokuuta 1942 – 12. elokuuta 1949 |
Seuraaja: Gaston Reiff, Belgia |
| Edeltäjä: Taisto Mäki Suomi |
Miesten kahden mailin maailmanennätyksen haltija 3. kesäkuuta 1942 – 26. elokuuta 1952 |
Seuraaja: Gaston Reiff, Belgia |
| Edeltäjä: Taisto Mäki Suomi |
Miesten 5 000 netrin maailmanennätyksen haltija 20. syyskuuta 1942 – 30. toukokuuta 1954 |
Seuraaja: Emil Zatopek, Tšekkoslovakia |