Gumbeika
Gumbeika (ven. Гумбейка) on Venäjällä Tšeljabinskin alueella Uraljokeen oikealta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläosassa itäpuoleisella arolla.[2][b]
| Gumbeika ven. Гумбейка |
|
|---|---|
 Joessa sijaitseva vedenkeruuallas |
|
| Alkulähde |
Verhneuralsijin alue (ven. Верхнеуральский район) [a] |
| Laskupaikka |
Uraljoki, Abljazovon kylä (ven. Аблязово) |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 202 [1] km |
| Valuma-alue | 4490 [1] km² |
 Uraljoen valuma-alue (keltainen) ja XXXX-joki sen keskijuoksulla |
|
Maantietoa muokkaa
Pääuoma muokkaa
Joen lähteet sijaitsevat Verhneuralsijin alueella (ven. Верхнеуральский район) ja se virtaa 202 kilometriä kaakkoon ja etelään kunnes se yhtyy Abljazovon kylässä (ven. Аблязово) Uraljokeen 2 116 kilometriä ennen sen Kaspianmerellä olevaa suistoa.[1]
Pääuoma alkaa Urlidinskin kylästä (ven. Урлядинский) viisi kilometriä itään olevilta kukkuloilta. Joen uomaa on padottu tekojärviksi, joiden vettä käytetään kuivuuskausina talousvetenä. Joki jatkaa mutkitellen kaakkoon Kasselskijin kylään (ven. Кассельский), jossa siihen yhtyy lännestä Tšernajan sivujoki. Joen pääuoma jatkaa samaan suuntaan vielä Ostrolenskijin kylään (ven. Остроленский) kääntyen nyt etelään. Eteläisessä suunnassa se virtaa Feršamgenuazin kylän (ven. Фершампенуаз) läpi, jonka jälkeen joki suuntaa edelleen mutkitellen Uraljoelle Magnitogorskin kakkoispuolelle.[2]
Joessa on paljon vettä keväisin huhtikuun ja toukokuun aikana, kun aron lumet sulaavat ja jäät lähtevät. Kesän sateen muuttuvat syksyn kuivuudeksi, jolloin veden pinta joessa alenee ja lopulta joki kuivuu. Joen pääuoman leveys on kevätkesällä yläjuoksulla 15–22 metriä leveä ja alajuoksulla 40–55 metriä leveä. Joki mutkittelee paljon ja sen pääuomasta on tulva-aikana irronnut omiksi altaikseen makkarajärviä. Uoman veden virtausnopeus on 0,2–0,3 metriä sekunnissa.[3][c]
Sivujoet muokkaa
Gumbeika ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 4 490 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen [1]. Taulukossa on lueteltu suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat):
| yhtyy Gumbeikaan (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|
| 39 | Subutak | Субутак | 18 | 1 | |
| 54 | Nižnjaja Solodjanka | Нижняя Солодянка | 21 | 1 | |
| 59 | Bahta | Бахта | 51 | 467 | 1 |
| 82 | Solodjanka | Солодянка | 15 | 1 | |
| 119 | Timirkuna | Тимиркуна | 62 | 1590 | 1 |
| 171 | Tšernaja | Черная | 12 | 1 | |
| 174 | Topkaja | Топкая | 16 | 1 |
Lähteet: 1 = [1]
Huomautukset muokkaa
- ↑ Koordinaatit otettu venäjänkielisen wikipedian ru:Гумбейка-artikkelin tietolaatikosta!
- ↑ Määritelmä on otettu venäjänkielisen wikipedian ru:Гумбейка-artikkelista.
- ↑ Käännetty suoraan venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Гумбейка.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Гумбейка (venäjäksi), viitattu 8.8.2018
- ↑ a b Google-Earth-map: Gumbeika (53°13'41"N 59°10'28"E), viitattu 8.8.2018
- ↑ Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.8.2018). (englanniksi)
