Grigori Dementjeff

Grigori Grigorjevitš Dementjeff (1. tammikuuta 1827 Mogilev, Venäjän keisarikunta7. maaliskuuta 1887 Helsinki) oli suomenvenäläinen rakennusurakoitsija ja kauppaneuvos.[1]

Valko-Venäjältä kotoisin ollut Dementjeff tuli Suomeen nähtävästi 1840-luvulla asevelvollisena. Hän toimi sitten Viaporin insinöörikomennuskunnan kirjurina. Insinöörikomennuskunta toimi Viaporin linnoituksen rakennustöiden teettäjänä ja Dementjeff hankki sen palveluksessa ollessaan kokemusta kiinteistöjen rakentamisesta. Vuonna 1869 hän hankki itselleen kauppiasoikeudet Helsingissä.[1]

Syksyllä 1865 Dementjeff osti Ullanlinnankadun ja Kasarmikadun kulmauksessa sijainneen tontin rakennuksineen ja muutti perheineen asumaan tontilla sijainneeseen yksikerroksiseen puutaloon. Dementjeff osti sitten 1860-luvun lopulla ja 1870-luvulla alueelta lisää tontteja aina Pienelle Robertinkadulle saakka ja hän rakennutti sitten tonteille pääasiassa kolmikerroksisia kivisiä asuinkerrostaloja joita suunnitteli muun muassa arkkitehti Theodor Höijer. Dementjeff omisti asuinrakennuksia myös Viaporin linnoituksen alueella.[1]

1870-luvulla ja 1880-luvun alussa Dementjeff rakensi asuinrakennuksia Kaartinkaupungin kaupunginosaan sekä Viaporin alueella suurimman osan uudisrakennuksista joihin kuului muun muassa Susisaaressa sijainnut vuonna 1882 valmistunut Siniseksi taloksi kutsuttu upseerien asuintalo ja Ison Mustasaaren makasiinirakennus. [1]

Tunnetuin Dementjeffin rakentamista taloista on Katajanokalla Uspenskin katedraalin lähellä sijaitseva Dementjeffin kivikartanoksi kutsuttu nelikerroksinen asuintalo. Helsingin ortodoksinen seurakunta oli ostanut talon tontin vuonna 1880 ja aikonut rakentaa sinne seurakunnan pappilan. Seurakunnan taloudenhoitajana toiminut kauppaneuvos Wasili Beregavoi ei kuitenkaan onnistunut saamaan hankkeelle rahoitusta ja lopulta seurakunta myi tontin vuonna 1883 Dementjeffille. Uusrenessanssityylinen arkkitehti J. Brynolf Blomqvistin suunnittelema talo valmistui kesällä 1885. Talossa oli 22 asuinhuoneistoa ja se oli Helsingin ensimmäinen asuinrakennus, jossa oli sähkövalaistus. Sähkö tuotettiin talon kellarissa sijainneella omalla generaattorilla. Dementjeff muutti perheensä kanssa asumaan yhteen talon huoneistoon. Dementjeffin kuoltua hänen leskensä ja lapsensa joutuivat myymään talon 1898 ja siitä muodostettiin sitten asunto-osakeyhtiö.[1]

Dementjeff sai kauppaneuvoksen arvon 1885 ja hänestä tuli Wasili Beregavoin jälkeen 1886 Uspenskin katedraalin isännöitsijä. Samoihin aikoihin alettiin tutkia Viaporin rakennushankkeisiin liittyneitä taloudellisia väärinkäytöksiä. Rakentamisesta vastanneet venäläiset upseerit olivat pääepäiltyjä mutta myös Dementjeffiä epäiltiin laittomuuksista. Häntä vastaan ei voitu syytettä sotilastuomioistuimessa mutta syytteen nostaminen oli vireille siviilioikeuden puolella kun Dementjeff sai halvauskohtauksen ja kuoli maaliskuun alussa 1887. [1]

Grigori Dementjeff oli naimisissa kolme kertaa ja hänellä oli 13 lasta näistä avioliitoista. Dementjeffin lapsista vanhin poika Nikolai Dementjeff (1860–1907) oli kauppiaana ja vakuutusasiamiehenä Lappeenrannassa mutta hän teki 1880-luvun lopulla konkurssin ja muutti sitten perheineen Pietariin josta hänen leskensä ja lapsensa palasivat Helsinkiin 1900-luvun alussa. Toinen pojista Vasili Dementjeff (s. 1868) oli lääkäri ja lääkintöneuvos, joka muutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomesta Narvaan Viroon. Dementjeffin nuorin tytär Anna (1886–1938) meni naimisiin eversti Boris Gyllenbögelin kanssa, joka toimi Suomen asianhoitajana ja myöhemmin lähettiläänä Puolassa ja Ukrainassa.[1][2][3][4]

KirjallisuuttaMuokkaa

LähteetMuokkaa