Wikipedia

Gnothi seauton

muinaiskreikkalainen aforismi

”Gnōthi seauton” (m.kreik. γνῶθι σεαυτόν; joskus myös γνῶθι σαυτόν, gnōthi sauton) eli ”tunne itsesi” on muinaiskreikkalainen aforismi, joka oli kirjoitettuna Apollonin temppelin etupihalle (pronaos) Delfoissa.[1] Lausuman alkuperää ei tunneta: jo antiikin aikana sitä väitettiin monen eri henkilön keksimäksi, ja yleisen uskomuksen mukaan se oli peräisin jumalalta itseltään.[2]

Aforismin lyhyempi muoto gnōthi sauton kirjoitettuna lasi-ikkunaan.

Alkuperä muokkaa

Tiedon Apollonin temppeliin Delfoihin kirjoitetuista ajatelmista antaa kreikkalainen matkakirjailija Pausanias. Hän kertoo, että temppeliin oli kirjoitettu kaksi ajatelmaa: ”tunne itsesi” sekä ”kohtuus kaikessa” (μηδὲν ἄγαν, mēden agan eli ”ei mitään liikaa”).[3] Näiden kahden ajatelman voidaan nähdä tiivistävän koko antiikin kreikkalaisen kulttuurin ja ajattelun.[1] Kolmantena delfoilaisena ajatelmana mainitaan myös ”takuu on tuhoksi” (ἐγγύα, πάρα δ᾽ ἄτα, engya, para d' ata).[4][5]

Ajatelmien katsottiin joskus olevan jumalallista alkuperää. Jo ennen kolmannen vuosisadan alkua ne oli kuitenkin pantu Kreikan seitsemän viisaan nimiin. Pausanias kertoo viisaiden tulleen Delfoihin ja omistaneen ajatelmat Apollonille.[3] Gnothi seauton pantiin yleensä Khilonin nimiin,[5] mutta joskus myös Thaleen tai jonkun muun viisaan, kuten Biaan, nimiin.[6] Joskus aforismi on pantu myös Pythagoraan[7] tai myyttisen kreikkalaisen runoilijattaren ja Delfoin papittaren Femonoen (tai Fanothean) nimiin.[8] Käsitellessään itsetietoisuutta ja kohtuutta, roomalainen runoilija Juvenalis lainaa aforismia ja sanoo sen tulleen alas taivaista.[9]

Varhaisin todistus ajatuksesta itsensä tuntemisesta on peräisin filosofi Herakleitokselta säilyneestä katkelmasta:[10] ἀνθρώποισι πᾶσι μέτεστι γινώσκειν ἑωυτοὺς καὶ σωφρονεῖν (anthrōpoisi pasi metesti ginōskein eōutous kai sōfronein, ”kaikille ihmisille kuuluu itsensä tunteminen ja kohtuullisuus”). Herakleitos on varhaisin, jolta on säilynyt viittaus ajatelmaan.[2] Siksi se on pantu joskus myös Herakleitoksen nimiin.

Aristoteles pani lausuman dialogissaan Filosofiasta Pythian nimiin, sanoen sen olleen temppelissä jo ennen Khilonia.[11][8] Aristoteleen oppilas Theofrastos lainaa ajatelmaa sanontoja käsittelevässä teoksessaan. Toinen peripateetikko Khamaileon panee ajatelman jumalia käsittelevässä teoksessaan Thaleen nimiin.[11] Hermippos sanoo, että ajatelman esitti ensimmäisenä Labys-niminen eunukki, joka oli Delfoin temppelin vartija.[5] Klearkhoksen mukaan ajatelma oli Khilonille Apollonilta annettu oraakkelinvastaus, kun hän oli kysynyt, mitä ihmisten tulisi oppia ensimmäisenä.[8] Antistheneen mukaan Femonoen käyttämä ajatelma oli alun perin peräisin Pythialta, ja Khilon oli vain ominut sen.[12]

Latinaksi aforismi esitetään yleensä muodossa nosce te ipsum,[13] joskus myös muodossa temet nosce.[14]

Merkitys muokkaa

Alun perin kreikkalaiset tulkitsivat ajatelman ”tunne itsesi” ennen kaikkea moraaliseksi ohjeeksi.[2] Se viittasi myös ensi sijassa oman luonteen, tapojen, moraalin, itsehillinnän ja muiden sellaisten piirteiden tuntemiseen, joiden kanssa ihmiset painiskelevat päivittäisessä elämässään. Tämä näkyy myös siinä, kuinka Herakleitos käyttää ajatelmaa: hän samaisti itsensä tuntemisen itsehillintään,[2] käytännössä yhdistäen lausuman toiseen delfoilaiseen lausumaan ”kohtuus kaikessa”. Lausuman tulkittiin kehottavan ihmisiä ensisijaisesti tuntemaan omat rajansa ja välttämään hybristä[15] — esimerkiksi muistamaan, että itse on vain ihminen eikä jumala.[16]

400-luvulla eaa. lausuma sai kuitenkin uuden merkityksen: ihmisen itsensä, jokaisen sisällä olevan minän, tuntemisen.[15] Aforismi voi laajimmillaan viitata inhimillisen käyttäytymisen, moraalin ja ajattelun ymmärtämiseen, koska oman itsen syvällinen tunteminen on myös muiden ihmisten tuntemista: Will Durantin mukaan ”itsensä tunteminen on arvokasta parhaasta päästä siksi, että sen avulla opimme tuntemaan toisia”[17].

Delfoin oraakkelin kehotus on merkittävässä roolissa Platonin dialogeissa, ja niiden perusteella ajatus vaikuttaa olleen Sokrateen lähtökohtana hänen eettisissä tutkimuksissaan. Sokrateen puolustuspuhe kertoo niiden saaneen alkunsa Delfoissa annetusta oraakkelinlausumasta, jonka seurauksena Sokrates alkoi selvittää, mistä hänen ”viisaudessaan” on kyse.[18] Sokrateen voi katsoa omaksuneen lausuman käytännöllisen filosofiansa perustaksi.[19]

Platonilla lausuma esiintyy ennen kaikkea dialogeissa Alkibiades I[20] sekä Kharmides[4]. Sokrates vaikuttaa tulkinneen lausuman uudella tavalla, viittauksena jonkin ihmisessä olevan erityisen piirteen, kuten sielun, tuntemiseen: sen tuli olla ihmisten ensisijainen huolenaihe, ja ruumiin siihen nähden toissijainen työväline.[16][21]

»Se, joka käskee meitä tuntemaan itsemme, käskee siis meitä tuntemaan sielumme.[22]»

Sokratesta seuraten esimerkiksi Cicero tulkitsi lausuman tarkoittavan samaa kuin ”tunne sielusi”.[16] Kharmideessa Sokrates tulkitsee lausuman merkityksen puolestaan seuraavasti:

»Melkein sanoisin järkevyyden olevan nimenomaan sitä, että tuntee itsensä ja asettuisin Delfoin piirtokirjoituksen laatijan kannalle. Se on näet minun luullakseni tarkoitettu jumalan tervehdykseksi sisääntulijoille [...] jumala sanoo jokaiselle sisääntulijalle nimenomaan ”ole järkevä”; hän vain ilmaisee asian hiukan arvoituksellisesti, kuin tietäjä ikään. ”Tunne itsesi” ja ”ole järkevä” merkitsevät nimittäin samaa, niin sanoo piirtokirjoitus ja niin sanon minä.[4]»

Aristoteles kuvaa, että Sokrates olisi käynyt itse Delfoissa kerran, lukenut ajatelman ja tullut näin johdatetuksi filosofiaan.[23] Aristoteles on mahdollisesti halunnut syrjäyttää Platonin kuvauksen samasta aiheesta Sokrateen puolustuspuheessa, ja esittää, että ihmisen ensisijainen velvollisuus on tuntea itsensä ja oma luontonsa.[24]

Sokraattisena perintönä vaatimus itsensä tuntemisesta on tärkeällä sijalla stoalaisessa etiikassa. Se muodostaa keskeisen osan stoalaista ajatusta elämisestä oman luonnon mukaisesti (homologoumenōs tē physei zēn). Myöhemmin Henry Thoreau katsoi, että ”tunne itsesi” ja ”tutki luontoa” tarkoittavat samaa asiaa.[25] Lausuma on elänyt Senecalla ja Augustinuksella, kun taas David Hume ja Auguste Comte hylkäsivät sen.[19]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Scholtz, Andrew: Gnothi sauton 2006. Binghamton University. Viitattu 25.2.2009.
  2. ↑ a b c d Beare 1896, s. 229.
  3. ↑ a b Pausanias: Kreikan kuvaus (Description of Greece) 10.24.1.
  4. ↑ a b c Platon: Kharmides 164e.
  5. ↑ a b c Jacoby, Felix & Bollansée, Jan & Schepens, G.: Die Fragmente der griechischen Historiker, continued, s. 306-308. Osa 4. Brill, 1999. ISBN 9004113037. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Lipsey, Roger: ”Know Thyself”, Have you been to Delphi?: tales of the ancient oracle for modern minds, s. 229-257. SUNY Press, 2001. ISBN 0791447812. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Vico, Giambattista & Visconti, Gian Galeazzo: On humanistic education: (six inaugural orations, 1699-1707), s. 4. Six Inaugural Orations, 1699-1707 : From the Definitive Latin Text, Introduction, and Notes of Gian Galeazzo Visconti. Cornell University Press, 1993. ISBN 0801480876.
  8. ↑ a b c Porfyrios, Stobaioksen mukaan, 3.21.26. Teoksessa Aristotle & Ross 1908, s. 78-79.
  9. ↑ Juvenalis: Satiiri XI.27.
  10. ↑ DK 22 B 116 presocratics.daphnet.org.
  11. ↑ a b Klemens Aleksandrialainen: Stromata I.14.60.3. Teoksessa Aristotle & Ross 1908, s. 79.
  12. ↑ Diogenes Laertios I.40; Freeman, Kathleen: The work and life of Solon: with a translation of his poems, s. 195. University of Wales Press Board, 1926. Kierkegaard, Søren & Kirmmse, Bruce H. (toim.): Journals and notebooks, s. 326. Princeton University Press, -. ISBN 0691092222. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Esim: Kühner, Raphael: Latin grammar, with exercises: a Latin reader and vocabularies, s. 123. Phillips, Sampson and co, 1853. Teoksen verkkoversio. Stone, Jon R.: More Latin for the illiterati: a guide to everyday medical, legal, and religious Latin, s. 129. Routledge, 1999. ISBN 0415922119. Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ Esim.: Irwin, William: The matrix and philosophy: welcome to the desert of the real, s. 10. Popular culture and philosophy, 3. Open Court Publishing, 2002. ISBN 0812695011. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ a b Ehrenberg, Victor: From Solon to Socrates: Greek history and civilization during the sixth and fifth centuries B.C., s. 333. Routledge, 1990. ISBN 0415040248. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ a b c Colaiaco, James A.: Socrates Against Athens: Philosophy on Trial, s. 137-138. Routledge, 2001. ISBN 0415926548. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Durant, Will: Suuria ajattelijoita, s. 144. Suomennos J. A. Hollo. W. Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  18. ↑ Platon: Apologia (Sokrateen puolustuspuhe) 21a-23b.
  19. ↑ a b Beare 1896, s. 228.
  20. ↑ Platon: Alkibiades I mm. 124b, 129a, 130e, 132d
  21. ↑ Bowersock, Glen Warren & Brown, Peter Robert Lamont & Grabar, Oleg: Late antiquity: a guide to the postclassical world, s. 61. Harvard University Press, 1999. ISBN 0674511735. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Platon: Alkibiades I 130e.
  23. ↑ Plutarkhos: Moralia 1118; Diogenes Laertios; II.5.23. Teoksessa Aristotle & Ross 1908, s. 78.
  24. ↑ Gigon, Olof: "The Peripatos in Cicero's De finibus". Teoksessa Fortenbaugh, William W. & Sharples, R. W. (toim.): Theophrastean studies: on natural science, physics and metaphysics, ethics, religion, and rhetoric, s. 266. Transaction Publishers, 1988. ISBN 0887381715. Teoksen verkkoversio.
  25. ↑ Encyclopedia of world environmental history, s. 1200. Nide 3. Routledge, 2004. ISBN 0415937353. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Courcelle, Pierre Paul: Connais-toi toi-même; de Socrate à saint Bernard. Collection des études augustiniennes. Série Antiquité. Études augustiniennes, 1975. ISBN 2851210084. Kokoaa yhteen ajatelman historiaa koskevan todistusaineiston.
  • Wilkins, Eliza Gregory: "Know thyself" in Greek and Latin literature. George Banta Publishing Company, 1917.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gnothi_seauton&oldid=18178207”