Wikipedia

Gloster Meteor

Gloster Meteor oli ensimmäinen Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien suihkuhävittäjä.[1] Lentokone tuli käyttöön toisen maailmansodan lopulla muutamia viikkoja Luftwaffen Messerschmitt Me 262:n jälkeen, elokuussa 1944. Se oli siten maailman toinen suihkuhävittäjä ja ensimmäinen liittoutuneiden palveluskäytössä. Meteor- ja Me 262 -koneet eivät kuitenkaan koskaan joutuneet taisteluun toisiaan vastaan sodan aikana.

Gloster G.41 Meteor
Gloster Meteor F Mk.4
Gloster Meteor F Mk.4
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Gloster Aircraft
Ensilento 5. maaliskuu 1943
Tila Ei käytössä
Pääkäyttäjät Britannian kuninkaalliset ilmavoimat
Valmistusmäärä 3850

Meteorin kehitystyö alkoi vuonna 1940 ilmailuministeriön määräyksellä F.9/40.[2] Koneen suunnitteli George Carter Gloster Aircraft Companylta. Kahdeksasta prototyypistä viides lensi ensi kertaa 5. maaliskuuta 1943, lentäjänään Michael Daunt. Prototyypit käyttivät kahta de Havilland Halford H.1 -moottoria, mutta de Havilland varasi nämä omaan Vampire-koneeseensa.

Koneen suihkumoottorin perustui Frank Whittlen ratkaisuun, jota Rover oli kehittänyt W.2 moottorimalliin ja joka päätyi edelleen Rolls-Roycen jatkokehitykseen.[2] Sarjavalmistukseen päätynyt moottori oli W.2B.[2] W.2B/23C -moottorit tuottivat 7,65 kN:n voiman kumpikin, mikä antoi koneelle 417 mph:n (670 km/h) nopeuden 3 000 m:n korkeudessa. Koneen rakenne oli kokometallinen ja moottorit oli asennettu keskelle siipiin. Aseistuksena oli neljä Hispanon 20 mm:n tykkiä.

Ensimmäiset koneet toimitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimille 12. heinäkuuta 1944, ja yksi lähetettiin myös Yhdysvaltoihin vastineeksi Bell YP-59A Airacometista vertailua varten. Meteor Mk. I joutui taistelutoimiin V1-ohjuksia vastaan 27. heinäkuuta 1944. Lentokoneita vastaan ne eivät koskaan joutuneet ilmataisteluun, vaikka Mk. III -sarjan koneita sijoitettiinkin Belgiaan, josta ne lensivät taistelulentoja Saksan ylle tammikuussa 1945.

Sodan jälkeen Meteorista kehitettiin huomattavasti paranneltuja malleja, joissa oli sekä tehokkaammat moottorit että parempi aerodynamiikka, ja Meteor F.IV, joka meni tuotantoon 1947 saavutti 930 km/h nopeuden. Viimeinen normaali päivähävittäjämalli oli F.8, joka saavutti 960 km/h nopeuden. Koneesta tehtiin myös tiedustelukone- ja yöhävittäjäversioita.

Australian ilmavoimissa muokkaa

 
RDAF Gloster Meteor

Australian kuninkaalliset ilmavoimat sai käyttöönsä 113 Meteoria vuosina 1946–1952. F.8 Meteorit taistelivat Korean sodassa Australian 77. laivueen mukana. Laivue, joka oli aiemmin käyttänyt P-51 Mustangeja, sai Meteor-koneet käyttöönsä 30. heinäkuuta 1951 ja saavutti jonkinlaista menestystä ampuen alas viisi uudempaa ja parempaa MiG-15-konetta syyskuusta marraskuuhun. Tosin laivue menetti pelkästään 1. joulukuuta 1951 neljä konetta taistelussa ylivoimaisia MiGejä vastaan. Tämän seurauksena laivue siirrettiin maahyökkäystehtäviin, jossa se pärjäsikin hyvin. Vaikka ainakin 29 Meteoria menetettiin Koreassa, suuren osa näistä ampui alas ilmatorjunta.

Muualla muokkaa

Meteorin tuotanto jatkui vuoteen 1954 ja lähes 3 900 konetta rakennettiin, enimmäkseen Mk. 8 -sarjaa. Meteor oli käytössä Argentiinan, Belgian, Brasilian, Ranskan, Egyptin, Israelin, Uuden-Seelannin, Syyrian ja Ruotsin ilmavoimissa. Myöhemmät versiot alkaen F.8:sta vuonna 1948 olivat ensimmäiset brittikoneet, jotka oli varustettu heittoistuimin.

Maailmassa on nykyisin museokappaleiden lisäksi viisi lentokuntoista Meteoria, neljä Isossa-Britanniassa ja yksi Australiassa.lähde?

Vuonna 1945 yksi Meteor I, EE227 varustettiin ensimmäisenä lentokoneena maailmassa Rolls-Royce Trent -potkuriturbiinimoottorein.

  •  
    Gloster Meteor F.4.
  •  
    Gloster Meteor F.8 Cockpit.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Gloster (Armstrong Whitworth) Meteor Military Factory. Viitattu 9.7.2018.
  2. ↑ a b c Gloster Meteor The Aviation History Online Museum. Viitattu 9.7.2018.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gloster_Meteor&oldid=21370832”