Gleb Panfilov
Gleb Anatoljevitš Panfilov (ven. Глеб Анато́льевич Панфи́лов, s. 21. toukokuuta 1934 Magnitogorsk) on venäläinen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.
Gleb Panfilovin isä oli sanomalehdentoimittaja ja äiti ekonomisti.[1] Hän valmistui Uralin polyteknisestä instituutista ja työskenteli Sverdlovskissa tehtaalla, tutkimuslaitoksessa ja komsomolin kaupunkikomiteassa.[2] 1950-luvun lopussa hän perusti Sverdlovskiin elokuvaharrastajien studion ja teki sen jälkeen dokumentti- ja lyhytelokuvia paikallistelevisioon.[3] Vuosina 1960–1963 Panfilov opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulun VGIK:in kuvaajalinjalla ja valmistui ohjaajaksi vuonna 1966. Hän työskenteli aluksi Lenfilm-elokuvastudiolla ja vuodesta 1976 Mosfilmillä.[4]
Panfilovin ensimmäinen näytelmäelokuva oli Venäjän kansalaissodasta kertova ”Tulessa ei voi kahlata” (V ogne broda net, 1968). Esikoiselokuva ja sitä seurannut ”Alku” (Natšalo, 1970) toivat Panfiloville mainetta yhtenä aikansa kiinnostavimmista neuvosto-ohjaajista.[4] Ne tekivät tunnetuksi myös hänen vaimonsa Inna Tšurikovan, joka näytteli pääosia ohjaajan myöhemmissäkin elokuvissa.[1] Neuvostoyhteiskuntaa kriittisesti kuvaava[5] ”Pyydän puheenvuoroa” (Prošu slova, 1976) sai Karlovy Varyn elokuvajuhlien palkinnon, mutta seuraava elokuva ”Teema” (Tema, 1979) joutui hyllytetyksi ja pääsi levitykseen vasta perestroikan aikana.[1]
1980-luvulla Panfilov keskittyi yhä suurisuuntaisempiin kirjallisuusfilmatisointeihin. ”Valentina” (1981) perustuu Aleksandr Vampilovin näytelmään ”Viime kesänä Tšulimskissa”. Maksim Gorkin näytelmään ”Vassa Železnova” perustuva ”Vassa” (1983) sai Moskovan elokuvajuhlien pääpalkinnon.[4] Niitä seurasi Gorkin ”Äiti”-romaanin filmatisointi Mat (1990), joka sai Cannesissa tuomariston palkinnon[6]. Huomiota herättivät myös Panfilovin teatteriohjaukset: Shakespearen ”Hamlet” (1986) ja juutalaisten maastamuuttoa käsittelevä Aleksandr Galinin ”Sorry” (1992).[1]
Panfilovin myöhempiin töihin kuuluu Venäjän viimeisen keisariperheen kohtalosta kertova Romanovy – ventsenosnaja semja (2000), jota hän valmisteli yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2006 sai ensi-iltansa Aleksandr Solženitsynin romaaniin ”Ensimmäinen piiri” perustuva samanniminen televisioelokuva.[1]
OhjaustyötMuokkaa
- Tulessa ei voi kahlata (V ogne broda net, 1968)
- Alku (Natšalo, 1970)
- Pyydän puheenvuoroa (Prošu slova, 1976)
- Teema (Tema, 1979)
- Valentina (1981)
- Vassa (1983)
- Mat (”Äiti”, 1990)
- Romanovy. Ventsenosnaja semja (”Romanovien keisariperhe”, 2000)
- Ensimmäinen piiri (V kruge pervom, 2006)
- Hranit vetšno (”Säilytettävä ikuisesti”, 2007)
- Bez viny vinovatyje (”Syyttöminä syytetyt, 2008)
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e Kto jest kto v sovremennoi kulture slovari.yandex.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
- ↑ Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
- ↑ Ofitsialnyi sait Gleba Panfilova: Biografija glebpanfilov.ru. Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 316. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ Zorkaja, N.M.: Istorija sovetskogo kino, s. 481. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2.
- ↑ Ylänen, Helena: Wild at Heart voitti Kultaisen palmun. Ranskalaiset vastustivat äänekkäästi. Helsingin Sanomat, 22.5.1990, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Gleb Panfilovin virallinen sivusto (venäjäksi), (englanniksi)