Giovanni Ventura
Giovanni Ventura (2. marraskuuta 1944 Piombino Dese – 2. elokuuta 2010 Buenos Aires), oli italialainen uusfasisti, terroristi, ja yksi fasistisen Ordine Nuovo-järjestön Padovan jaoston entisistä johtajista.[1] Ventura ja hänen ystävänsä Franco Freda asetettiin vuonna 1972 syytteeseen osallisuudesta vuonna 1969 tapahtuneeseen Piazza Fontanan pommi-iskuun. Molemmat vapautettiin tästä syytteestä vuonna 1985 todisteiden puutteellisuuden takia, mutta tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistuksiin osallisuudesta muihin terroritekoihin. Ylin oikeusaste, kassaatiotuomioistuin, nimesi kuitenkin päätöksessään 3. toukokuuta 2005 Venturan ja Fredan pääsyyllisiksi Piazza Fontanan pommi-iskuun todeten samalla että heitä ei aikaisempien päätösten takia voitu enää teosta tuomita.[2][3][4]
Ventura oli teini-ikäisenä katolilainen aktivisti joka sittemmin siirtyi MSI:n kannattajaksi. Muutettuaan 1960-luvulla Padovaan, hän elätti aluksi itsensä voimistelunopettajana. Padovassa hän tapasi Ordine Nuovon paikallisen johtajan ja kirjankustantaja Franco Fredan, joka oli Venturaa muutamaa vuotta vanhempi. Ventura avasi Trevisossa kirjakaupan ja yritti Fredan tavoin onneaan kustantajana, julkaisten muun muassa sisällöltään uusnatsismia suosivaa aikakauslehteä nimeltä Reazione.[1]
Venturan osuuden Piazza Fontanan pommi-iskuun paljasti syyttäjille hänen lapsuudenystävänsä, trevisolainen opettaja Guido Lorenzon. Lorenzon oli jo kolme päivää pommi-iskun jälkeen mennyt asianajajan puheille, ja kertonut tälle tietävänsä kuka oli terroriteon takana. Ventura oli kertonut Lorenzonille aikaisemmista pommi-iskuista, pienitehoisilla räjähteillä, jotka eivät vaatineet ihmisuhreja, ja lisännyt että Milanossa oli odotettavissa isompi räjähdys.[1] Venturan mainitsemat pienemmät pommiräjäytykset, joita oli kaikkiaan 17, aloitettiin huhtikuussa 1969 ja ilmeisesti ne olivat Piazza Fontanan pommi-iskun esiharjoittelua.[5]
Ventura vangittiin vuoden 1972 alussa ja tutkintavankeutensa aikana Monzan vankilassa hän alkoi murtua kuulusteluissa. Tunnettu fasistinen toimittaja Guido Giannettini otti tällöin yhteyden häneen, tarjoten Venturalle väärennettyä passia ja ilmaista pakomatkaa Madridiin. Tällaisen pakomatkan oli Giannettinin avulla jo tehnyt Fredan läheinen avustaja Marco Pozzan. Ventura kuitenkin kieltäytyi, koska pelkäsi että tämän operaation perimmäinen tarkoitus oli vaientaa hänet lopullisesti matkalla Espanjaan. Useita vuosia myöhemmin, ollessaan vapaalla jalalla, odottamassa uuden oikeudenkäynnin alkamista Catanzarossa, Ventura poistui luvatta maasta 16. tammikuuta 1979, paeten Argentiinaan. [6] Kuukautta myöhemmin, 23 helmikuuta, hänet tuomittiin poissaolevana elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta Piazza Fontanan terrori-iskuun.[7] Korkeammassa oikeusasteessa Venturan elinkautistuomio kumottiin 20. maaliskuuta 1981, mutta hänet tuomittiin samalla 15 vuoden vankeuteen niistä pommi-iskuista joista hän oli Lorenzonille kertonut.[8]
Ventura asui loppuelämänsä Argentiinassa, jossa häntä aluksi pidettiin vangittuna kuusi vuotta, kunnes hänet 1985 todisteiden puutteellisuuden takia vapautettiin lopullisesti Piazza Fontanan verilöylyyn liittyvistä syytteistä. Ventura toimi vapauduttuaan ravintoloitsijana Buenos Airesissa, jossa hän myös kuoli vuonna 2010 monivuotisen sairauden ruumiillisesti murtamana.[9]
Lähteet
muokkaa- Cardini, Stefano (ed.): Piazza Fontana 43 anni dopo. Le verità di cui abbiamo bisogno. Mimesis, 2012. ISBN 9788857512914 (italiaksi)
- Lanza, Luciano: Bombe e segreti. Piazza Fontana: una strage senza colpevoli. Milano: Elèuthera, 2009. ISBN 9788889490761 (italiaksi)
- Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. ISBN 9788804401902 (italiaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Zavoli, s. 55
- ↑ Piazza Fontana, 47 anni dopo Il 12 dicembre 1969 la madre di tutte le stragi Corriere della Sera. 12.12.2016. Viitattu 25.12.2019. (italiaksi)
- ↑ Cardini, s. 80-81, 278
- ↑ Lanza, s. 11
- ↑ Cardini, s. 80-82
- ↑ Lanza, s. 119
- ↑ Lanza, s. 124
- ↑ Lanza, s. 125
- ↑ È morto Giovanni Ventura Il Mattino di Padova. 4.8.2010. Viitattu 25.12.2019. (italiaksi)