Guido Giannettini

Guido Giannettini (22. elokuuta 1930 Taranto – 12. toukokuuta 2003 Rooma), oli italialainen uusfasisti, journalisti ja Italian sotilaallisen tiedustelupelvelun (SID) agentti. Giannettini tuomittiin 23. helmikuuta 1979 elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta 12. joulukuuta 1969 tapahtuneeseen Piazza Fontanan pommi-iskuun. Tuomio purettiin korkeammassa oikeudessa 10. maaliskuuta 1981 todisteiden puutteellisuuden takia.

Giannettinin uran varhaisista vaiheista ei ole paljon tietoa saatavissa. Tiedetään kuitenkin että hän osallistui vuonna 1962 Yhdysvaltain laivastoakatemian järjestämään kolmipäiväiseen kurssiin Annapolisissa. Kurssin teemana oli «Vallankaappauksen tekniikat ja mahdollisuus Euroopassa». Tämän kurssin jälkeisinä vuosina hänen tiedetään kirjoittaneen artikkeleita ja luennoineen kommunismia vastaan suuntautuvan «vastavallankumouksellisen sodankäynnin» teoriasta ja tekniikasta. Giannettini oli SID:n palveluksessa viimeistään 1966, toimien äärikoikeistolaisten ryhmien parissa tiedustelupelvelun ja uusfasististen järjestöjen välisenä yhdysmiehenä. Giannettini piti 1960-luvun lopussa tiivisti yhteyttä Ordine Nuovon Padovan jaoston johtajan Franco Fredan kanssa, ja Piazza Fontanan pommi-iskua edeltävinä päivinä hän matkusti usean kerran edestakaisin Rooman ja Padovan välillä.

Kun Padovan Ordine Nuovo-jaoston jäsen Giovanni Ventura oli vangittuna Monzan vankilassa vuonna 1972 epäiltynä osallisuudesta Piazza Fontanan terrori-iskuun hän alkoi murtua kuulusteluissa ja mainitsi tällöin muiden muassa Giannettinin nimen. Giannettinin esimies, kenraali Gianadelio Maletti, antoi tällöin hänelle tehtäväksi järjestää Venturan pako vankilasta ja maasta, jotta tämä ei paljastaisi että SID oli pitänyt tiivistä yhteyttä Ordine Nuovoon ennen pommi-iskua. Ventura kuitenkin kieltäytyi ehdotuksesta, ja silloin Giannettini katsoi parhaaksi lähteä itse maasta ennen kuin hänetkin pidätettäisiin. Hän poistui maasta huhtikuussa 1973. Toukokuussa saapuivat poliisit hänen asuntoonsa Roomassa suorittamaan kotietsinnän. Tutkimukset edistyivät ja tammikuussa 1974 Giannettini etsintäkuulutettiin. Ennen pakoaan Giannettini L'Espresso-lehdelle antamassaan haastattelussa kiisti olevansa SID:in agentti. Giannettinin piileskellessä Argentiinassa vuoden 1974 kesällä, puolustusministeri Giulio Andreotti kuitenkin Il Mondo-aikakausilehdelle antamassaan haastattelussa paljasti, että hän todellakin oli SID:in palveluksessa.

Andreottin paljastettua Giannettinin SID-yhteyden, tämä palasi Italiaan suunnitelmanaan suunsa kiinni pitäminen, mikä osoittautuikin menestyksekkääksi taktiikaksi. Koska hän oli joutunut julkisuuden valokeilaan, Giannettinin ura agenttina oli tietysti lopussa, vaikka hänet vapautettiin kaikista syytteistä, lopullisesti vuonna 1982. Työttömäksi häntä ei kuitenkaan jätetty. Fasistinen kustantaja Giuseppe Ciarrapico otti hänet palvelukseensa.

Giannettini vietti elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä, sokeana ja täysin unohdettuna. Hänen journalisminsa rajoittui loppuaikana ruokareseptien kirjoittamiseen paikallislehdessä. Giannettini kuoli 12. toukokuuta 2003. Hänen hautajaisissaan oli läsnä neljä henkeä.

Lähteet

• Cardini, Stefano (ed.): Piazza Fontana 43 anni dopo. Le verità di cui abbiamo bisogno. Mimesis, 2012. ISBN 9788857512914 (italiaksi)
• Lanza, Luciano: Bombe e segreti. Piazza Fontana: una strage senza colpevoli. Milano: Elèuthera, 2009. ISBN 9788889490761 (italiaksi)
• Salvini, Guido & Sceresini, Andrea: La maledizione di piazza Fontana. Chiarelettere, 2019, 2. p.. ISBN 9788861906341 (italiaksi)
• Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. ISBN 9788804401902 (italiaksi)