Mahmud Ghaznilainen

(Ohjattu sivulta Ghaznin Mahmud)

Mahmud Ghaznilainen (s. 971 – k. 1030) oli Suuria alueita esimerkiksi nykyisessä Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa hallinnut ghaznavidihallitsija. Muodollisesti Mahmud oli Bagdadin abbasidi-kalifin alainen, mutta todellisuudessa hän oli itsenäisesti toimiva hallitsija. Mahmud laajensi turkkilaistaustaisen isänsä Sebük Teginin perustamaa valtakuntaa ja muslimihistorioitsijat muistavat hänet islamin esitaistelijana Intiassa.

Mahmud Ghaznilainen
Mahmud saa lahjaksi kunniavaatteen kalifi al-Qadrilta. symbolinen lahja ilmaisi hyväksyntää ja kiitollisuutta sen vastaanottajalle välittäen osan kalifin arvovallasta.[1] Maalaus vuoden 1307 paikkeilta.
Mahmud saa lahjaksi kunniavaatteen kalifi al-Qadrilta. symbolinen lahja ilmaisi hyväksyntää ja kiitollisuutta sen vastaanottajalle välittäen osan kalifin arvovallasta.[1] Maalaus vuoden 1307 paikkeilta.
Ghaznin sulttaani
9981030
Edeltäjä Sebük Tegin
Seuraaja Mas'ud I
Tiedot
Syntynyt 971
Kuollut 1030
Ghazni
Uskonto sunnalaisuus

ElämäkertaMuokkaa

 
Mahmudin lyöttämiä kolikoita.

Mahmud Ghaznilainen syntyi vuonna 971.[2] Hän oli Ghaznavidien valtakunnan perustaneen Sebük Teginin poika. Sebük Tegin oli ollut turkkilaistaustainen sotilasorja, joka oli lopulta saanut haltuunsa suuren osan aiemmin samanidien hallitsemasta alueesta. Hänen kuollessaan vuonna 997 syttyi veeljessota hän poikiensa kesken, jonka voittajaksi selviytyi Mahmud[1] vuonna 998[2]. Mahmud voitti myös valtaannousuaan seuranneet kapinat, joita johtivat entiset samanidikuvernöörit.[1] Mahmud käytti arvonimeä sulttaani.[2] Sulttaani oli arvonimenä alkanut yleistyä itäisessä islamilaisessa maailamssa 900-luvulla ja ghaznavidit lukeutuivat sen ensimmäisiin käyttäjiin.[1]

Hallitsijana Mahmud oli muodollisesti Bagdadin abbasidi-kalifin alainen, mutta käytännössä itsenäinen.[2] Mahmud tuki sunnalaista kalifia sotien esimerkiksi šiialaisia bujideja ja hinduhallitsijoita vastaan. Häntä edeltäneiden samanidien tapaan Mahmud käytti kalifia oman ideologiansa oikeuttajana, mutta käskyvaltaa ei kalifilla häneen ollut. Mahmudin sotareket selittyivät uskonnon ohella myös strategisilla ja taloudellisilla syillä. Etenkin Intia muodosti houkuttelevan laajentumissuunnan Mahmudille. Alue koostui pienistä keskenään kilpailevista valtioista, kun taas muissa suunnissa voimakkaita valtakuntia, kuten pohjoisen sotilaallisesti vahvat karakhanidit.[1] Mahmudin sanotaankin tehneen noin 17 sotaretkeä Intiaan, ensimmäisen vuonna 1001 ja viimeisen vuonna 1026. Hänen päävastustajansa ensimmäisillä sotaretkillä oli Panžabia hallinnut Jaipal, jonka Mahmud voitti taistelussa lähellä nykyistä Peshawaria vuonna 1001. Jaipalin poika Anandpal jatkoi sotaa Mahmudia vastaan joidenkin muiden Intian hallitsijoiden tukemana, mutta hänetkin voitettiin vuonna 1008, jonka jälkeen Mahmudin oli mahdollista edetä kohti Intian sydänmaita. Hänen viimeinen sotaretkensä Intiaan ulottui aina Somnathiin saakka Gudžaratissa.[2]

Mahmudin valloitusten aikana hänen pääkaupungistaan Ghaznita muodostui ensimmäinen Afgansitanin alueella sijainnut valtakunnan pääkaupunki sitten Kušan-valtakunnan aikojen. Kaupungissa toteutettiin suuria rakennushankkeita, joita varten tuotiin arkkitehteja ja käsityöläisiä Perisasta ja Intiasta. Mahmudin hovissa vaikutti itäisen islamilaisen maailman meineikkaimpia oppineita ja runoilijoita. Esimerkiksi runoilija Ferdousi saapui Ghazniin esittelemään teostaan Šahname, johon Mahmud suhtautui kuitenkjin ilmeisesti yliolkaisesti. Mahmud saattoi luoda oman valtakuntansa paljolti siksi, että lähialueella ei ollut varteenotettavia kilpailijoita. Hänen kuoltuuan vuonna 1030 valtaan nousi hänen poikansa Mas'ud I, joka kärsi vuonna 1040 huomattavan tappion Dandanqanin taistelussa uudelle kasvavalle vaikuttajalle seldžukeille. Ghaznavidit säilyttivät alueensa vain Kabulin laaksossa ja Pohjois-Intiassa ja 1100-luvulla he päätyivät ghuridien kukistamaksi.[1] Muslimihistorioitsijat ovat muistaneet Mahmudin etenkin islamin esitaistelijana Intiassa, kun taas monet Intialaiset tunsivat hänet lähinnä ryöstöretkistään.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 87-91, 93. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4. (englanniksi)
  2. a b c d e f Mohammad Ali: Maḥmūd Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.5.2018. (englanniksi)