Gerontikon

Gerontikon (m.kreik. Τὸ γεροντικόν, To gerontikon) eli Pyhien vanhusten sanomaa (m.kreik. Ἀποφθέγματα τῶν ἁγίων γερόντων, Apofthegmata tōn hagiōn gerontōn tai Ἀποφθέγματα τῶν πατέρων, Apofthegmata tōn paterōn; lat. Apophthegmata patrum (Aegyptiorum) tai Vitae patrum) on noin 400-luvulta peräisin oleva teos, joka kokoaa yhteen varhaisten egyptiläisten kristittyjen erämaaisien ja -äitien opetuksia ja näitä koskevia kertomuksia.[1][2]

Gerontikon
Τὸ γεροντικόν
Alkuperäisteos
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre teologia
Julkaistu n. 400-luku
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Ortokirja
Julkaistu 1984
ISBN 951-95895-0-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Egyptin erämaassa eläneet erämaaisät ja -äidit edustivat varhaisinta kristillistä erakkoperinnettä. Monet heistä elivät Niilin länsipuolella Skiitan eli Sketiksen erämaassa tai Nitrian ja Kellian munkkiyhdyskunnissa, jotka houkuttivat paljon pyhiinvaeltajia jo varhain.[3] Erämaaisät puhuivat pääasiassa koptin kieltä, joskin joukossa oli myös kreikankielisiä muualta tulleita vierailevia kirkonmiehiä.[1]

Isien opetukset kulkivat aluksi suullisesti. Opetuksia alettiin kirjoittaa ylös kreikaksi 300-luvun lopulla, ja niin suullinen perinne muuttui vähitellen kirjalliseksi.[2] Ainakin nykyisin tunnetut kirjalliset kokoelmat saivat alkunsa Palestiinassa. Niiden sisältö liittyy kuitenkin lähes kokonaan Egyptin munkkiyhdyskuntien elämään 300-luvun alkupuolelta 400-luvun puoleenväliin.[1]

Kertomukset olivat hyvin suosittuja varhaisten munkkien parissa, ja esiintyvät kirjallisessa muodossa monenlaisina kokoelmina.[2] Kaksi päämuotoa ovat aakkosjärjestetty kokoelma (Alfabētikon), jossa kunkin isän opetukset ovat tämän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, sekä systemaattinen eli aiheenmukainen kokoelma, jossa lausumat on järjestetty niiden aiheen mukaan.[4]

Parhaiten tunnettu kreikankielinen versio on aakkosjärjestetty.[1] Pelagius Diakoni ja Johannes Alidiakoni kokosivat 500-luvulla erään merkittäväksi nousseen kreikankielisen systemaattisen kokoelman,[1][5] sekä käänsivät sen latinaksi nimellä Verba seniorum.[4] Myös Martin Bragalainen käänsi osia kokoelmasta latinaksi. Paschasius Dumiumlainen teki kokoelmasta latinankielisen käännöksen noin vuonna 555.[6] Kokoelmasta on olemassa versiot myös syyrian, koptin, armenian ja etiopian kielillä.[1]

Teksteissä on niiden historiasta johtuen useita kerrostumia, jotka ovat seurausta sanallisten opetusten muuttamisesta kirjalliseen muotoon, useista ei kokoelmista mahdollisesti paikallisina ja eri luostariyhteisöissä, sekä niiden kääntämisestä kieleltä toiselle. Tämän vuoksi tekstien tutkimus on ollut ongelmallista, ja myöskin opetusten alkuperää ja aitoutta on hankala arvioida. Ne antavat kuitenkin hyvän kuvan aikansa egyptiläisestä ja palestiinalaisesta luostarihengellisyydestä ja yksinkertaista elämää viettäneiden koptierakkojen elämästä oppineiden kreikkalaisten kirkonmiesten näkökulmasta.[1] Kokoelmalla ja sen käännöksillä oli suuri vaikutus keskiaikaiseen luostarielämään.[4]

SisältöMuokkaa

Kokoelma koostuu viisauskertomuksista, jotka kuvaavat varhaisten erakkojen hengellisiä kokemuksia, käytänteitä ja opetuksia. Suomennoksessa on opetuksia yhteensä 130 erämaakilvoittelijalta, joista suurin osa, 127, on munkkeja eli isiä (abba). Näihin lukeutuu myös joitakin kirkollisia merkkihenkilöitä, kuten Antonios Suuri, Basileios Suuri, Euagrios Pontoslainen ja Gregorios Teologi. Opettajien joukossa on myös kolme nunnaa eli äitiä (amma), merkittävimpänä Synkletike Aleksandrialainen.[7] Noin seitsemäsosa opetuksista on peräisin abba Poimenilta. On mahdollista, että hänen nimiinsä on laitettu myös hänen seuraajiensa opetuksia.[1]

Opetukset on yleensä esitetty keskustelumuodossa, jossa osapuolina ovat nuorempi munkki ja hänen hengellinen isänsä. Joissakin tapauksissa keskustelussa on kyse neuvoa kysymään tulleille vierailijoille annetuista vastauksista.[2] Monet kertomukset alkavat sanoilla ”Abba X sanoi...”. Osa kertomuksista on puolestaan anekdootteja pyhien elämästä ja niihin liittyneitä lausumia. Suomennos perustuu aakkosjärjestettyyn versioon.[8]

OpettajatMuokkaa

Suomennoksessa esiintyvät opettajat ovat (nimistö on translitteroitu Wikipediassa käytettyjen periaatteiden mukaisesti, ja eroaa jonkin verran suomennoksessa käytetyistä muodoista.):[7]

EsimerkkejäMuokkaa

Eräitä pyhien vanhusten opetuksia ja muita anekdootteja kokoelmassa ovat:

  • ”Abba Agathonista sanottiin, että hän piti kolme vuotta kiviä suussaan, kunnes pystyi olemaan hiljaa.”[9]
  • ”Keljoissa oli eräs vanhus nimeltään Apollos. Jos joku tuli pyytämään häntä mihin tahansa työhön, hän meni iloisena sanoen: ’Minun on tänään tehtävä työtä Kristuksen kanssa sieluni edestä, sillä Hän on sen palkka.’”[10]
  • ”[Pyhä Epifanios, Kyproksen piispa sanoi]: ’Varakkaitten on välttämätöntä hankkia kristillisiä kirjoja, sillä jo kirjojen näkeminen tekee meidät laiskemmiksi syntiin ja innottaa pääsemään pitemmälle vanhurskaudessa.’”[11]
  • ”Abba Johannes Lyhyt sanoi: ’Jos kuningas haluaa vallata vihollisen kaupungin, hän ensiksi pidättää veden ja ruuan saannin, ja niin nälänhädän heikentämät viholliset alistuvat hänelle. Samoin on lihan pyyteittenkin kohdalla: jos ihminen vaeltaa paastoten ja nälkää nähden, heikkenevät viholliset hänen sielussansa.’”[12]
  • ”[Abba Poimen sanoi]: ’Näistä kolmesta en pysty luopumaan: syömisestä, vaatetuksesta ja unesta. Mutta osasta voimme näidenkin kohdalla luopua.’”[13]
  • ”Abba Theofilos, arkkipiispa, tuli kerran Skiittaan. Niin veljet kokoontuivat ja sanoivat abba Pambolle: ’Sano sana paaville, että hän saisi hyötyä.’ Vanhus sanoi heille: ’Ellei hän hyödy vaikenemisestani, ei hän saa hyötyä puheestanikaan.’”[14]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Young, Frances M. & Teal, Andrew: From Nicaea to Chalcedon: A Guide to the Literature and Its Background, s. 83–91. Hymns Ancient and Modern Ltd, 2010. ISBN 0334029937. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d Burton-Christie, Douglas: The Word in the desert: scripture and the quest for holiness in early Christian monasticism, s. 76–84. Oxford [Oxfordshire]: Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-508333-4. Teoksen verkkoversio.
  3. Bagnall, Roger S. & Rathbone, Dominic: Egypt from Alexander to the Early Christians: An Archaeological and Historical Guide. J. Paul Getty Museum. Getty Publications, 2004. ISBN 0892367962. Teoksen verkkoversio.
  4. a b c William, S. J. Harmless: The Apophthegmata Patrum: Themes Oxford Scholarship Online. Viitattu 6.4.2020.
  5. Yong, Amos: Pneumatology and the Christian-Buddhist Dialogue: Does the Spirit Blow through the Middle Way?, s. 111. Studies in Systematic Theology. Brill, 2012. ISBN 9004231242. Teoksen verkkoversio.
  6. Barlow, Claude: Fathers of the Church: Iberian Fathers: Martin of Braga/Paschasius of Dumium/Leander of Seville, s. 113–114. Washington, D.C: Catholic University of America Press, 1969. ISBN 0-8132-0062-8. Teoksen verkkoversio.
  7. a b Gerontikon, suomennos, s. 232–235.
  8. "Esipuhe”. Suomennoksen sivut 5–6.
  9. Abba Agathon, 15 (s. 11).
  10. Abba Apollos, 1 (s. 31).
  11. Pyhä Epifanios, Kyproksen piispa, 8 (s. 56).
  12. Abba Johannes Lyhyt, 3 (s. 83).
  13. Abba Poimen, 184 (s. 186).
  14. Arkkipiispa Theofilos, 2 (s. 222).

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennosMuokkaa

  • Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirja, 1984. ISBN 951-95895-0-3.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksiaMuokkaa

  • Anthony of Sourozh, Metropolitan: The Sayings of the Desert Fathers. Avustaja Benedicta Ward. Revised edition. Cistercian Publications, 1987. ISBN 0-87907-959-2.
  • CPG 5560–5615.
  • Guy, J.-C.: Les Apophtegmes des Pères. Collection systématique, Chapitres I–IX (= Sources Chrétiennes 387), 1997.
  • Migne, Jacques-Paul: Patrologia Graeca PG 65, 71–440.
  • Ward, Benedicta: The Desert Fathers: Sayings of the Early Christian Monks. London / New York: Penguin Classics, 1984. ISBN 0-14-044731-8.
  • Wortley, John: The Anonymous Sayings of the Desert Fathers: A Select Edition and Complete English Translation. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-50988-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa