Georgios Gemistos Plethon

Georgios Gemistos Plethon (kreik. Γεώργιος Γεμιστός Πλήθων, n. 1355–1452) oli bysanttilainen uusplatonilainen filosofi ja oppinut.^[1] Hän oli keskeisimpiä henkilöitä antiikin Kreikan kulttuuriperinnön välittämisessä renessanssiaikana Bysantista Länsi-Eurooppaan.

Elämä muokkaa

Plethon oli syntyisin Bysantista ja asettui Mistraan Peloponnesokselle, lähelle Spartaa. Nuorena miehenä hän alkoi opiskella Platonia ja ihastui filosofiaan niin, että otti samankuuloisen nimen Plethon ("täysi"). Plethon on myös arkaainen käännös nykykreikan sanasta gemistos ("täysi", "täytetty").

Plethon kirjoitti teoksen De Differentiis, joka kuvasi eroja Platonin ja Aristoteleen näkemyksissä jumalasta. George Scholarios, josta tuli Konstantinopolin patriarkka Gennadios II, suosi myöhemmin Aristotelesta ja taivutteli Bysantin keisarin Manuel II Palaiologoksen omaksumaan ajatuksen, että Plethonin harjoittama Platonin tukeminen oli harhaoppia. Manuel määräsi Plethonin eristettäväksi Mistraan, mutta hän pysyi silti kuuluisuutena. Mistrassa hän kirjoitti Manuelille pamfletteja, joissa ehdotettiin, kuinka keisarikunta voitaisiin järjestää uudelleen Platonin Valtion antaman mallin mukaan. Hän kirjoitti myös teoksen Yhteenveto Zarathustran ja Platonin opeista, joka hahmotteli hänen omia pseudo-polyteistisiä uskomuksiaan. Nämä teokset eivät auttaneet harhaoppisyytösten hälventämisessä. Hän kirjoitti myös Peloponnesoksen tilasta, kokosi useita teoksia antiikin kirjoittajilta säilyneitä katkelmia, sekä kirjoitti useita teoksia maantieteestä, musiikista ja muista aiheista.

Bysanttilaiset oppineet olivat olleet yhteyksissä länsieurooppalaisten kollegojensa kanssa Latinalaisen keisarikunnan ajoista saakka ja erityisesti siitä saakka, kun Bysantti oli alkanut pyytää Länsi-Euroopalta apua ottomaaneja vastaan 1300-luvulla. Länsi-Eurooppalaisilla oppineilla oli pääsy antiikin Kreikan filosofiaan joihinkin tuotoksiin katolisen kirkon ja muslimien kautta, mutta bysanttilaisilla oli lukuisia teoksia ja kommentaarioita, joita he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet. Bysanttilainen tietämys tuli lännen saataville laajemmin vuoden 1438 jälkeen, kun Bysantin keisari Johannes VIII Palaiologos osallistui Ferraran ja Firenzen kirkolliskokouksiin keskustellakseen itäisen ja läntisen kirkon yhdistymisestä. Johanneksen mukana matkalla olivat Plethon, hänen oppilaansa Johannes Bessarion, sekä George Scholarios.

Maallisena oppineena Plethonia ei useinkaan tarvittu kirkolliskokouksessa. Sen sijaan hän perusti väliaikaisen koulun opettaakseen kiinnostuneille firenzeläisille heille aiemmin tuntemattomia Platonin teoksia. Käytännössä hän esitteli Platonin uudelleen lännelle ja ravisteli näin aristotelismin valta-asemaa, joka oli vallinnut 800 vuotta. Yksi osallistujista oli Cosimo de’ Medici, joka perusti myöhemmin Firenzen Accademia Platonican, jossa Plethonin italialaiset oppilaat jatkoivat opetusta kirkolliskokouksen jälkeen. Tämän vuoksi Plethonia pidetään yhtenä Italian renessanssin synnyn keskeisimmistä henkilöistä. Firenzeläinen humanisti Marsilio Ficino, joka toimi Akatemian ensimmäisenä johtajana, kutsui Plethonia "toiseksi Platoniksi".

Plethon kuoli Mistrassa vuonna 1452 juuri ennen kuin ottomaanit valtasivat Konstantinopolin. Gennadios II poltti myöhemmin Yhteenvedon, jota pidettiin hänen harhaoppisimpana teoksenaan. Monia muita hänen teoksiaan on säilynyt käsikirjoituksina Euroopan kirjastoissa. Suurin osa hänen teoksistaan voidaan löytää J.-P. Mignen Patrologia Graecasta.

Lähteet muokkaa

[1] ritannica.com: George Gemistus Plethon

[1]