Georgian perustuslaillinen kokous

Georgian perustuslaillinen kokous (georg. საქართველოს დამფუძნებელი კრება, Sakartvelos dampudznebeli kreba) oli Georgian demokraattisen tasavallan lakiasäätävä elin. Se valittiin vaaleilla helmikuussa 1919 ratifioimaan lain Georgian itsenäisyydestä ja laatimaan maalle uuden perustuslain. Kokous toimi aktiivisesti, kunnes Neuvosto-Venäjän puna-armeijan hyökkäys teki lopun Georgian kolmivuotisesta itsenäisyydestä maaliskuussa 1921.

Vaalit muokkaa

Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Georgia erosi Venäjästä ensin osaksi Transkaukasian federaatiota 9. huhtikuuta 1918 ja sitten omaksi tasavallakseen 26. toukokuuta 1918, kun Georgian kansallinen neuvosto hyväksyi lain maan itsenäistymisestä.

Perustuslaillinen kokous eli parlamentti valittiin vapaissa ja suorissa maanlaajuisissa vaaleissa 14.–17. helmikuuta vuonna 1919. Sen tarkoitus oli ratifioida laki Georgian itsenäistymisestä ja ottaa käyttöön tasavallan perustuslaki. Vaaleihin osallistui 15 poliittista puoluetta, ja niiden tulos oli voitto sosiaalidemokraattiselle puolueelle (menševikit) ja sen johtajalle Noe Žordanialle. Kokouksen 130 paikasta puolue sai yhteensä 109; Georgian kansallisdemokraattinen puolue sai kahdeksan paikkaa, sosiaalifederalistit myös kahdeksan paikkaa ja sosialistinen vallankumouspuolue viisi paikkaa.[1] Ne muodostivat parlamenttiin neljä ryhmittymää, ja kaksi muuta ryhmittymää syntyi kansallisesta puolueesta ja Armenian vallankumousliitosta. 21. maaliskuuta 1919 kokous valitsi päämiehekseen Noe Žordanian, joka muodosti uuden hallituksen.

Lainsäädäntö muokkaa

Kaksi vuotta kestäneen toimintansa aikana kokous sääti 126 lakia, joista merkittävimpiin kuuluivat lait kansalaisuudesta, paikallisvaaleista, maanpuolustuksesta, maataloudesta, lakijärjestelmästä, etnisten vähemmistöjen poliittisista ja hallinnollisista oikeuksista sekä maanlaajuisesta julkisesta koulutuksesta. Lisäksi säädettiin lakeja ja asetuksia esimerkiksi talouspolitiikasta, Georgian rautateistä, kaupasta, tuotannosta ja niin edelleen.[2] Heinäkuussa 1919 kokous perusti senaatin, jonka jäsenet kokous valitsi "valvomaan lakien noudattamista ja puolustamista ja varmistamaan, että kaikki järjestöt, henkilöt ja valtion paikalliselimet seuraavat niitä tiukasti". Senaatti oli käytännössä vetoomustuomioistuin, mutta sillä oli myös valta kumota mikä tahansa hallituksen päätös, jos se oli lain vastainen, ja käsitellä oikeusistuimia kohtaan tehtyjä valituksia.[3]

Georgian hallitus oli Venäjän sisällissodan vuosina syventynyt vaikeisiin ulkosuhteisiin ja kotimaan ongelmiin, eikä se käytännössä kyennyt täysin toteuttamaan lainsäädännön määrittelemää edistyksellistä uudistusohjelmaansa. Vuoden 1921 alkuun mennessä kokous oli laatinut Georgialle maan ensimmäisen perustuslain, joka otettiin käyttöön neuvostojoukkojen jo hyökätessä maahan 21. helmikuuta 1921, kun taistelut raivosivat maan pääkaupungin Tbilisin laitamilla.[3] 25. helmikuuta perustuslaillinen kokous evakuoitiin Tbilisistä ensin Kutaisiin ja lopulta Batumiin, jossa se piti viimeisen istuntonsa 21. maaliskuuta 1921, kun se käski tasavallan hallitusta lähtemään maasta. 24. maaliskuuta Georgian vallankumouskomitea, jonka sodan voittaneet bolševikit olivat perustaneet väliaikaiseksi hallinnoksi, julisti perustuslaillisen kokouksen hajotetuksi.

Lähteet muokkaa

  1. The Constituent Assembly, 1919–21 Parliament of Georgia.
  2. David Losaberidze: The Problem of Nationalism in Georgia 1998. The NATO Research Fellowships Program.
  3. a b Christopher Peter, Michael Waters: Counsel in the Caucasus: Professionalization and Law in Georgia, s. 36–7. Martinus Nijhoff Publishers, 2004. ISBN 9004139478.

Aiheesta muualla muokkaa