Georg von Rosen
Johan Georg Otto von Rosen (13. helmikuuta 1843 Pariisi, Ranska – 3. maaliskuuta 1923 Tukholma, Ruotsi)[1] oli ruotsalainen kreivi ja taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten historiamaalauksistaan ja juhlavista muotokuvistaan.
Elämä ja ura
muokkaaGeorg von Rosen kuului von Rosenin aatelissukuun. Hänen isoisänsä isoisä, kenraali Gustaf Fredrik von Rosen oli saanut vuonna 1751 kreivin arvon. Georg von Rosenin isä oli ”Ruotsin rautateiden isänä” tunnettu rakennuttaja Adolf Eugène von Rosen.[2] Von Rosen vietti elämänsä ensimmäiset vuodet Pariisissa, mutta hänen perheensä palasi Ruotsiin helmikuun vallankumouksen myötä vuonna 1848 hänen ollessaan viisivuotias. Hän opiskeli ensin John Arseniuksen yksityisoppilaana ja vuodesta 1854 alkaen kuninkaallisen taideakatemian alakoulussa sekä vuodesta 1857 akatemian antiikkikoulussa. Hän debytoi akatemian taidenäyttelyssä vuonna 1860. Vuosina 1861–1862 von Rosen opiskeli Leipzigissa ja Weimarissa, ja vuoden 1862 Lontoon maailmannäyttelyssä hän tutustui belgialaisen Hendrik Leysin historiamaalauksiin. Von Rosen vieraili Antwerpenissa Leysin luona. Seuraavina vuosina hän kiersi myös Lähi-idässä. Vuosina 1866–1871 hän matkusti taideakatemian stipendillä Euroopassa ja asui muutaman vuoden ajan Brysselissä sekä Münchenissä kunnes palasi Tukholmaan. Hän teki vielä 1873–1874 opintomatkan Pariisiin, 1880 Pariisiin ja Madridiin sekä 1901–1903 Lähi-itään.[1][2]
Von Rosen maalasi ensimmäiset Ruotsin historiaan liittyneet maalauksensa jo 1860-luvun alussa. Vuoden 1866 pohjoismaisessa taidenäyttelyssä hän sai huomiota Lähi-idän matkansa jälkeen tekemillään akvarelleilla. Hänestä tuli 1872 taideakatemian jäsen ja 1874 piirustustaidon apulaisprofessori. Hän toimi hahmopiirtämisen ja maalaustaidon professorina 1880–1908 sekä akatemian johtajana 1881–1887 ja 1893–1898.[1][2] Tiukan kurin vaalijana hän joutui konfliktiin eräiden nuorten taiteilijoiden kanssa ja hänen ensimmäisen johtajakautensa aikana Anders Zorn ja Bruno Liljefors lähtivät protestiksi akatemiasta.[1] Von Rosen vihittiin vuonna 1900 Uppsalan yliopiston kunniatohtoriksi ja hänet valittiin 1903 Ruotsin akatemian jäseneksi, mutta hän kieltäytyi jälkimmäisestä tehtävästä.[2] Hän pysyi koko ikänsä naimattomana.[1]
Päätyöt
muokkaa
Von Rosenin keskeisimmät teokset ovat Ruotsin historiaan liittyviä historiamaalauksia. Hänen on sanottu mullistaneen historiamaalauksen Ruotsissa historialliseen tarkkuuteen pyrkineillä töillään.[2] Hän valitsi aiheensa usein unioniajalta tai Vaasa-ajalta.[1] Von Rosenin tunnettuja historiamaalauksia ovat muun muassa Kansanjoukko kuljettaa Engelbrektin ruumiin Mellösan kirkolle (1861), Sten Sture vanhemman saapuminen Tukholmaan Brunkebergin taistelun jälkeen (1864), Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär (1871), Kaarina Maununtytär Eerik XIV:n luona vankilassa (1881), Tuhlaajapoika (1885), Kuningatar Dagmarin kuolleistaherääminen (1899) sekä pitkän työn tuloksena syntynyt Sfinxi (1887–1907).[1][2]
Von Rosen maalasi 1870-luvulta alkaen myös monia huomattavia merkkihenkilöiden muotokuvia, joihin kuuluvat muun muassa muotokuvat kuningas Oskar II:sta (1875) ja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldistä (1886), joka on kuvattu seisomassa napajäällä.[1][2] Lisäksi hän teki akvarelleja ja grafiikkaa.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg von Rosen Wikimedia Commonsissa
