Georg Ferdinand Duckwitz

Georg Ferdinand Duckwitz (29. syyskuuta 1904 – 16. helmikuuta 1973) oli saksalainen diplomaatti. Hän työskenteli lähetystöavustajana Saksan miehittämässä Tanskassa toisen maailmansodan aikana. Syksyllä 1943 hän paljasti tanskalaisille Saksan suunnitelman juutalaisten pakkosiirtämiseksi Tanskasta ja osallistui järjestelyihin, joilla juutalaiset pelastettiin Ruotsiin. Hänen toimintansa ansiosta arviolta 95 prosenttia Tanskan juutalaisväestöstä välttyi pakkosiirrolta.

Georg Ferdinand Duckwitz

Duckwitz liittyi 1930-luvun alussa natsipuolueeseen, koska piti puolueen strasserilaisen siiven linjaa osittain samankaltaisena pohjoismaisten sosialistipuolueiden kanssa. Pian hän huomasi kuitenkin, ettei näin ollut, ja jätti työnsä puolueen ulkopoliittisella osastolla. Vuonna 1939 hänet palkattiin Saksan lähetystöön Kööpenhaminaan.

Syyskuussa 1943 Duckwitz sai tietää Saksan suunnitelmasta juutalaisten pakkosiirtämiseksi Tanskasta. Hän yritti ensin estää suunnitelman toteuttamisen ottamalla yhteyden viranomaisiin Berliinissä, mutta se ei onnistunut. Duckwitz matkusti Tukholmaan neuvottelemaan pääministeri Per Albin Hanssonin kanssa, ja Hansson lupasi että Ruotsi ottaa juutalaiset vastaan. Sitten Duckwitz ilmoitti asiasta Tanskan sosiaalidemokraattien puheenjohtajalle Hans Hedtoftille, joka välitti tiedon eteenpäin juutalaisyhteisöille ja rabbi Marcus Melchiorille. Lukuisa joukko eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia tanskalaisia osallistui operaatioon, jossa yli 7 200 juutalaista ja heidän 700 ei-juutalaista sukulaistaan pääsivät pakoon Ruotsiin Juutinrauman yli kalastusaluksilla, soutuveneillä ja kajakeilla.

1950-luvulla Duckwitz toimi Saksan liittotasavallan lähettiläänä Tanskassa. Hän osallistui Willy Brandtin kanslerikaudella neuvotteluihin, jotka johtivat Varsovan sopimuksen solmimiseen Länsi-Saksan ja Puolan välillä vuonna 1970.

Vuonna 1971 israelilaisen Yad Vashem -keskuksen perustama komissio nimesi Duckwitzin Vanhurskaaksi kansakuntien joukossa.