Gavriil Ivanovitš Golovkin (16601734) oli venäläinen kreivi, diplomaatti ja valtiomies, joka toimi tsaari Pietari Suuren läheisenä neuvonantajana ja ulkoministerinä.[1]

Gavriil Golovkin, Ivan Nikitinin maalama muotokuva.

Golovkin oli sukua Pietari Suuren äidille Natalja Naryškinalle ja tuli hoviin vuonna 1677. Hän auttoi Naryškinaa ja Pietaria syrjäyttämään vuonna 1689 sijaishallitsijana toimineen Pietarin sisarpuolen Sofia Aleksejevnan, ja sai tämän jälkeen nimityksen valtion raha-asioiden johtoon.[1] Golovkin seurasi Pietaria tiiviisti tämän vuosina 1696–1697 Länsi-Eurooppaan tekemällä kiertomatkalla ja työskenteli hänen kanssaan hollantilaisilla laivatelakoilla. Pietari nimitti hänet Venäjän ulkoasiainkanslian johtoon vuonna 1706. Vuonna 1709 Golovkin sai ensimmäisenä uuden kanslerin arvon, joka myönnettiin hänelle Pultavan taistelukentällä. Hänet korotettiin myös kreiviksi 1710.[1][2] Vuonna 1717 Golovkinista tuli vastaperustetun ulkoasiainkollegion puheenjohtaja.[2]

Pietari Suuren seuraajaksi 1725 tulleen Katariina I:n valtakaudella Golovkin nimitettiin jäseneksi salaneuvostoon, jolle hallitusvalta keskittyi. Katariina nimitti hänet myös testamenttinsa toimeenpanijaksi. Katariina oli toivonut valtaistuimen pysyvän Pietari Suuren jälkeläisillä, mutta kun entisen tsaarin pojanpoika Pietari II kuoli vuonna 1730, Golovkin ryhtyi tukemaan uudeksi hallitsijaksi Kuurinmaan herttuatar Annaa, joka oli Pietari Suuren velipuolen tytär. Golovkinin tuella Anna pääsi hallitsijaksi ja sai itselleen yksinvaltaisen aseman, vaikka eräät salaneuvoston jäsenet olivat pyrkineet rajoittamaan hänen valtaansa. Anna nimitti Golovkinin hallituksensa jäseneksi ja 1731 senaattoriksi, mutta Golovkin ei vanhuuden ja sairauden vuoksi enää viimeisinä vuosinaan osallistunut aktiivisesti hallitusasioihin.[1]

Gavriil Golovkinin poika Mihail Golovkin toimi myöhemmin varakanslerina, mutta joutui syrjäytetyksi. Golovkinin kreivisuku sammui vuonna 1846.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Gavriil Ivanovich, Count Golovkin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.3.2014.
  2. a b c Nordisk familjebok (1908), s. 1449 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.3.2014.