Gaston Eyskens
Gaston Eyskens (1. huhtikuuta 1905 – 3. tammikuuta 1988) oli belgialainen kansantaloustieteilijä ja kristillisdemokraattinen poliitikko. Hän toimi Belgian pääministerinä kolmeen otteeseen: 1949–1950, 1958–1961 ja 1968–1973.
| Gaston Eyskens | |
|---|---|
 |
|
| Belgian pääministeri | |
| Edeltäjä | Paul-Henri Spaak |
| Seuraaja | Jean Duvieusart |
| Belgian pääministeri | |
| Edeltäjä | Achille Van Acker |
| Seuraaja | Théo Lefèvre |
| Belgian pääministeri | |
| Edeltäjä | Paul Vanden Boeynants |
| Seuraaja | Edmond Leburton |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1905 Lier, Belgia |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1988 (82 vuotta) Leuven, Belgia |
| Puoliso | Gilberte Depetter |
| Tiedot | |
| Puolue | Parti Social Chrétien-Christelijke Volkspartij - CVP-PSC |
Eyskens nimitettiin 29 vuoden iässä työministeriön apulaisvaltiosihteeriksi. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi valtiovarainministerinä 1945 ja 1947 ja työskenteli sitten Maailmanpankissa. 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa hän toimi lyhyen aikaa pää- ja talousministerinä.[1]
Vuonna 1958 Eyskens muodosti hallituksen, jonka vaikeana tehtävänä oli saada Kongon kriisi hallintaan. Laman takia hallitus joutui myös kiristämään maan taloutta, mikä yhdessä ranskan- ja flaaminkielisten väestönosien välisten kiistojen kanssa johti mielenosoituksiin ja lakkoihin. Vuonna 1959 alkoi nousukausi, jota edisti Eyskensin hallituksen kasvuohjelma. Keväällä 1961 kristillis-sosiaalinen puolue hävisi vaalit ja vetäytyi oppositioon Théo Lefèvren kokoomushallituksen tieltä.[1][2]
Gaston Eyskensin poika Mark Eyskens oli Belgian pääministerinä vuoden 1981 huhtikuusta joulukuuhun.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 47–48. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 436. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.
