Gary Roberts

kanadalainen jääkiekkoilija

Gary R. Roberts (s. 23. toukokuuta 1966 North York, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Hän pelasi urallaan 21 kautta NHL-liigassa.

Gary Roberts
Henkilötiedot
Syntynyt23. toukokuuta 1966 (ikä 57)
North York, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanada Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 188 cm
Paino 96 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1985–2009
Seurat Moncton Golden Flames (AHL)
Calgary Flames (NHL)
Carolina Hurricanes (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Florida Panthers (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
Tampa Bay Lightning (NHL)
NHL-varaus 12. varaus, 1984
Calgary Flames
Gary Roberts (vas.) ja Glen Murray.

Peliura muokkaa

Ennen NHL-uraansa Roberts kiekkoili vuodet 19821986 OHL-junioriliigassa, ensin kolme ja puoli kautta Ottawa 67's -joukkueessa ja kevään 1986 Guelph Platersin riveissä Ottawan ja Guelphin pelaajakaupan jälkeen. Hän voitti Kanadan juniorimestaruuden Memorial Cupin vuonna 1984 Ottawan riveissä ja vuonna 1986 Guelphin riveissä. Roberts valittiin kahdesti OHL:n toiseen tähdistöön, vuosina 1985 ja 1986. Hän pelasi nuorena myös haavipalloa ja oli voittamassa Minto Cupia, Kanadan juniorimestaruutta haavipallossa, vuonna 1985 Whitby Warriorsin riveissä.

Calgary Flames varasi Robertsin NHL:ään numerolla 12 vuoden 1984 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Hän pelasi Flamesissä kaudesta 1986–87 kauteen 1995–96 ja oli voittamassa seurassa Stanley Cupin mestaruutta vuonna 1989. Roberts on voimahyökkääjä, hänen fyysinen pelinsä on vahvaa ja hän on kunnostautunut myös maalintekijänä. Hän oli Flames-vuosinaan kahdesti seuran paras maalintekijä, kausilla 1991–92 ja 1993–94, joista ensiksi mainitulla hän sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle koko liigan maalipörssissä uransa parhaalla maalisaldolla, 53 maalia 76:ssa runkosarjaottelussa. Hän oli myös kerran Flamesin paras pistemies, kaudella 1991–92, jolla hänelle kertyi 53:n maalin lisäksi 37 syöttöpistettä. Hän ylitti Flames-vuosinaan neljästi 30:n runkosarjamaalin rajan ja 50:n tehopisteen raja ylittyi viidellä kaudella.

Fyysinen pelityyli vaati veronsa, kun Roberts alkoi kärsiä niskakivuista. Toivoen, että lepo auttaisi, hän jätti väliin suurimman osan työsulun lyhentämästä kaudesta 1994–95. Hän yritti paluuta seuraavalla kaudella, mutta ongelmat vain pahenivat. Tarkemmissa lääkärintutkimuksissa hänen niskassaan havaittiin osteofyyttejä ja hermovaurio. Hän kävi läpi kaksi leikkausta ja hänen uransa jatko oli vaakalaudalla. Roberts aloitti kuntoutusohjelman ja jätti kauden 1996–97 kokonaan väliin. Hänet palkittiin vuonna 1996 Bill Masterton Memorial Trophylla, joka jaetaan peräänantamattomuudesta ja omistautumisesta jääkiekolle.

Lopulta Roberts kuntoutui ja teki paluun NHL:ään. Calgary Flames kauppasi syksyllä 1997 Robertsin ja Trevor Kiddin oikeudet Carolina Hurricanesille vaihdossa Andrew Casselsiin ja Jean-Sébastien Giguèreen. Robertsin paluu oli onnistunut, hän teki ensimmäisellä paluun jälkeisellä kaudellaan 49 tehopistettä, 20 maalia ja 29 syöttöpistettä, vain 61:ssä ottelussa ja sijoittui Hurricanesin sisäisessä pistepörssissä kolmanneksi kaksikymmentä ottelua enemmän pelanneiden Keith Primeaun ja Sami Kapasen jälkeen. Hän pelasi Hurricanesin riveissä kolme kautta ennen siirtymistään Toronto Maple Leafsiin vuonna. Maple Leafsissä Roberts pääsi kaudella 2003–04 pelaamaan jälleen yhdessä lapsuudenystävänsä Joe Nieuwendykin kanssa, jonka kanssa pelasi myös Calgary Flamesissä.

Roberts pelasi Maple Leafsissä neljä kautta, vuodesta 2000 vuoteen 2004. Hän oli ensimmäisellä Leafs-kaudellaan seuransa paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Mats Sundinin jälkeen tehtyään 82:ssa pelaamassaan runkosarjaottelussa tehot 29 maalia ja 24 syöttöpistettä. Kevään 2002 pudotuspeleissä hän oli Maple Leafsin paras pistemies ja koko liigan pistepörssissä jaetulla sijalla kolme tehtyään 19:ssä ottelussa yhtä monta tehopistettä, seitsemän maalia ja 12 syöttöpistettä. Kesän 2002 aikana hänen molemmat olkapäänsä leikattiin ja hän oli sivussa suurimman osan kaudesta 2002–03, hän pelasi kauden aikana vain 14:ssä runkosarjaottelussa ja seitsemässä pudotuspeliottelussa. Kaudella 2004–05 Roberts ei pelannut missään jääkiekkojoukkueessa NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi.

Vuoden 2005 elokuussa Mike Keenan, Florida Panthersin silloinen GM, tarjosi sekä Robertsille että Nieuwendykille kummallekin 4,5 miljoonan dollarin arvoista kaksivuotista sopimusta siirtymisestä Panthersin riveihin. Toronto ei pystynyt vastaamaan Floridan tarjoukseen uuden palkkakattojärjestelmän vuoksi ja menetti sekä Nieuwendykin että Robertsin Floridalle. Roberts pelasi Floridassa puolitoista vuotta, kunnes hänet kaupattiin siirtoajan viimeisenä päivänä 2007 Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa puolustaja Noah Welchiin [1]. Robertsin kausi 2007–2008 oli jälleen loukkaantumisten värittämä, kun hän pelasi jalkavaivojen takia vain yhteensä 49 ottelua runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Roberts oli silti tärkeä osa Stanley Cup -finaaleihin edenneessä Pittsburghissa, joka kuitenkin hävisi Detroit Red Wingsille.[2] Kesäkuussa 2008 Tampa Bay hankki Robertsin ja Ryan Malonen pelaajaoikeudet Pittsburghista vaihdossa varausoikeuteen. Tampa Bay ja Roberts allekirjoittivat pian tämän jälkeen vuoden mittaisen sopimuksen.[3]

Roberts ilmoitti lopettavansa uransa maaliskuussa 2009.[4]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1982–1983 Ottawa 67's OHL 53 12 8 20 83 5 1 0 1 19
1983–1984 Ottawa 67's OHL 48 27 30 57 144 13 10 7 17 62
1984–1985 Ottawa 67's OHL 59 44 62 106 186 5 2 8 10 10  
Moncton Golden Flames AHL 7 4 2 6 7
1985–1986 Ottawa 67's OHL 24 26 25 51 83   JMM 7 6 3 9 6
Guelph Platers OHL 23 18 15 33 65 20 18 13 31 43
1986–1987 Moncton Golden Flames AHL 38 20 18 38 72
Calgary Flames NHL 32 5 10 15 85 2 0 0 0 4
1987–1988 Calgary Flames NHL 74 13 15 28 282 9 2 3 5 29
1988–1989 Calgary Flames NHL 72 22 16 38 250 22 5 7 12 57  
1989–1990 Calgary Flames NHL 78 39 33 72 222 6 2 5 7 41
1990–1991 Calgary Flames NHL 80 22 31 53 252 7 1 3 4 18
1991–1992 Calgary Flames NHL 76 53 37 90 207
1992–1993 Calgary Flames NHL 58 38 41 79 172 5 1 6 7 43
1993–1994 Calgary Flames NHL 73 41 43 84 145 7 2 6 8 24
1994–1995 Calgary Flames NHL 8 2 2 4 43
1995–1996 Calgary Flames NHL 35 22 20 42 78
1996–1997 ei pelannut
1997–1998 Carolina Hurricanes NHL 61 20 29 49 103
1998–1999 Carolina Hurricanes NHL 77 14 28 42 178 6 1 1 2 8
1999–2000 Carolina Hurricanes NHL 69 23 30 53 62
2000–2001 Toronto Maple Leafs NHL 82 29 24 53 109 11 2 9 11 0
2001–2002 Toronto Maple Leafs NHL 69 21 27 48 63 19 7 12 19 56
2002–2003 Toronto Maple Leafs NHL 14 5 3 8 10 7 1 1 2 8
2003–2004 Toronto Maple Leafs NHL 72 28 20 48 84 13 4 4 8 10
2004–2005 ei pelannut
2005–2006 Florida Panthers NHL 58 14 26 40 51
2006–2007 Florida Panthers NHL 50 13 16 29 71
Pittsburgh Penguins NHL 19 7 6 13 26 5 2 2 4 2
2007–2008 Pittsburgh Penguins NHL 38 3 12 15 40 11 2 2 4 32
2008–2009 Tampa Bay Lightning NHL 30 4 3 7 27
21 kautta yhteensä NHL 1225 438 472 910 2560 130 32 61 93 332

Lähteet muokkaa

  • Gary Roberts Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. McGourty, John: Roberts adds veteran savvy to Penguins 27. helmikuuta 2007. NHL.com. Viitattu 27. helmikuuta 2007. (englanniksi)
  2. Gary Roberts not returning to Penguins: agent 24. kesäkuuta 2008. CBC. Viitattu 1. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  3. Lightning Sign Left Wing Gary Roberts 30. kesäkuuta 2008. Tampa Bay Lightning. Arkistoitu 1.7.2008. Viitattu 1. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. Iiro Lehtonen: Gary Roberts - last man standing jatkoaika.com. Viitattu 14.3.2009.

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Pat LaFontaine
Bill Masterton Memorial Trophyn voittaja
1996
Seuraaja:
Tony Granato