Gargoili

rakennuksen räystäässä oleva patsas


Gargoili, myös gargouille tai vedensyöksijä, on kivestä tai metallista muotoiltu, ulkoneva räystäskouru, joka johtaa sadeveden kauemmas rakennuksen seinäpinnasta ja joka on muotoiltu ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoksi.[1]

Antiikin temppeleissä vedensyöksijät muotoiltiin yleensä leijoniksi. Keskiajan goottilaisessa arkkitehtuurissa vedensyöksijät tai gargoilit veistettiin ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoiksi, joilla oli usein groteski ja mielikuvituksellinen muoto.[1] Nimitys tulee vanhasta ranskan kielen sanasta gargouille, joka tarkoittaa kurkkua. Samasta sanasta ovat peräisin useiden kielten kurlaamista tarkoittavat sanat.[2] Gargoileiksi kutsutaan usein myös muita rakennusten ulkoseinissä olevia groteskeja veistoksia, jotka eivät kuitenkaan varsinaisten gargoilien tavoin toimi vedensyöksijöinä.[2][1] Tällaiset koristeina toimivat veistokset kuvaavat khimairoja (chimère) tai vastaavia taruhirviöitä[3].

Gargoilit ovat suosittuja myös fantasiakirjallisuudessa ja -roolipeleissä, joissa ne usein ovat siivekkäitä, demonin kaltaisia olentoja.

GargoilejaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Taidehistoria:vedensyöksijä Tieteen termipankki. Viitattu 7.4.2021.
  2. a b Richard Stemp: Kirkkojen ja katedraalien kieli: mitä kirkkojen arkkitehtuurin ja taiteen yksityiskohdat kertovat, s. 17. Alkuteos The secret language of churches & cathedrals, suom. Pajari Räsänen, Nina Tarvainen ja Juho Gröndahl. Nemo, Helsinki 2011.
  3. The Editors of Encyclopaedia: Gargoyle Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gargoileja.
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.