Galliumnitraatti
Galliumnitraatti (Ga(NO3)3) on gallium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä.
| Galliumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ga(NO3)3 |
| Moolimassa | 255,75 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 110 °C (hajoaa)[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen[2] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa galliumnitraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja esimerkiksi heksa- ja nonahydraatit (Ga(NO3)3·6H2O ja Ga(NO3)3·9H2O). Kuumennettaessa kidevesi alkaa poistua ja lopulta yhdiste hajoaa galliumoksidiksi. Galliumoksidi liukenee veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin. Yhdiste on voimakas hapetin.[1][2][3][4][5]
Galliumnitraattia valmistetaan metallisen galliumin ja typpihapon reaktiolla[3].
Galliumnitraatin on havaittu estävän muun muassa imusolmukkeiden, virtsarakon, eturauhasen, munasarjojen ja kohdunkaulan kasvainten kasvua. Se estää kalsiumin reabsobtiota luista, minkä takia sitä käytetään syöpien yhteydessä esiintyvän veren liiallisen kalsiumionipitoisuuden eli hyperkalsemian hoidossa.[3][4][6][7][8] Galliumnitraattia voidaan käyttää myös katalyyttinä[3].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 185. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–64. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
- ↑ a b Eula Bingham, Barbara Cohrssen: Patty's Toxicology, s. 283-287. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-0-470-41801-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.1.2022). (englanniksi)
- ↑ P. P. Melnikov, V. A. Nascimento & L. Z. Zanoni Consolo: Thermal decomposition of gallium nitrate hydrate and modeling of thermolysis products. Journal of Thermal Analysis and Calorimetry, 2012, 107. vsk, s. 1117–1121. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2022. (englanniksi)
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 983-984. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450. (englanniksi)
- ↑ Katja A. Strohfeldt: Essentials of Inorganic Chemistry, s. 78. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-0-470-66558-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.1.2022). (englanniksi)
- ↑ Enzo Alessio: Bioinorganic Medicinal Chemistry, s. 115. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-3-527-63312-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.1.2022). (englanniksi)