Gadoliniumnitraatti
Gadoliniumnitraatti (Gd(NO3)3) on gadolinium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden gadoliniumyhdisteiden valmistukseen ja ydintekniikassa.
| Gadoliniumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
_nitrate_hexahydrate.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Gd(NO3)3 |
| Moolimassa | 343,28 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 91 °C (heksahydraatti)[1] |
| Tiheys | 2,332 g/cm3 (heksahydraatti)[2] |
| Liukoisuus veteen | 1,9 kg/l (25 °C)[1] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa gadoliniumnitraatti on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdisteestä tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja esimerkiksi penta- ja heksahydraatit (Gd(NO3)3·5H2O ja Gd(NO3)3·6H2O). Kuumennettaessa hydraatteja kidevesi poistuu ja lopulta yhdiste hajoaa gadoliniumoksidiksi. Gadoliniumnitraatti liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös etanoliin. Gadoliniumnitraatti muodostaa kaksoisnitraatteja eräiden kationien kanssa.[1][2][3][4]
Gadoliniumnitraattia valmistetaan liuottamalla gadoliniumoksidia typpihappoon.[3]
- Gd2O3 + 6 HNO3 → 2 Gd(NO3)3 + 3 H2O
Gadoliniumnitraattia käytetään muiden gadoliniumyhdisteiden, esimerkiksi lääketieteessä käytettyjen kompleksien, valmistukseen.[4][5] Gadoliniumnitraatti absorboi voimakkaasti neutroneita. Sitä käytetään raskaaseen veteen liuotettuna ydinreaktorien kontrollointiin niin kutsuttuna neutronimyrkkynä.[6][7][8][9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–64. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 437. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Prakash Satya: Advanced Chemistry of Rare Elements, s. 378. S. Chand Publishing, 2013. ISBN 978-81-219-4254-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b P. P. Melnikov, V. A. Nascimento & L. Z. Zanoni Consolo: Computerized modeling of intermediate compounds formed during thermal decomposition of gadolinium nitrate hydrate. Russian Journal of Physical Chemistry A, 2012, 86. vsk, s. 1659–1663. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ David C. Ayres, Desmond G. Hellier: Dictionary of Environmentally Important Chemicals, s. 152. CRC Press, 1998. ISBN 0751402567. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2022). (englanniksi)
- ↑ Keith E. Holbert: Nuclear Reactors, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2017.
- ↑ Günter Koch, Siegfried Träger, Arthur Max, Wolf-Dieter Krebs, Wolfgang Stoll, Werner Heit, Ernst Warnecke, Peter Brennecke & Erich Merz: Nuclear Technology, 3. Fuel Cycle, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ L. G. Rodenas, R. F. Prini & S. J. Liberman: Radiolysis of aqueous solutions of gadolinium nitrate. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry volume, 1990, 139. vsk, s. 277–286. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ A.L.Rufus, Padma S.Kumar, K.Jeena & S.Velmurugan: Removal of gadolinium, a neutron poison from the moderator system of nuclear reactors. Journal of Hazardous Materials, 2018, 342. vsk, s. 77-84. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)