Gabriel d’Arboussier
Gabriel d’Arboussier (14. tammikuuta 1908 Djenné – 21. joulukuuta 1976 Geneve) oli ranskalainen ja senegalilainen poliitikko. Hän oli keskeinen vaikuttaja Ranskan Afrikan siirtomaiden tiellä itsenäisyyteen.[1]
Gabriel d’Arboussier syntyi ranskalaisen siirtomaavirkailijan Henri d’Arboussierin perheeseen. Hänen äitinsä oli tukuloripäällikkö Umar Tallin jälkeläisiin kuulunut diawando. Gabriel kävi alakoulun Ouagadougoussa, suoritti keskikoulun Ranskan Sorèzessa ja valmistui juristiksi Pariisin yliopistosta. Vuonna 1941 hän suoritti tutkinnon Pariisin siirtomaakoulussa.[1]
D’Arboussier työskenteli siirtomaavirkailijana Ylä-Voltassa ja Ranskan Keski-Afrikassa. Vuonna 1945 hänet valittiin Gabonin ja Keski-Kongon edustajaksi Ranskan ensimmäiseen perustuslakia säätävään kokoukseen.[1]
Vuonna 1947 d’Arboussierista tuli Rassemblement démocratique africain -järjestön pääsihteeri. Samana vuonna hänet valittiin Norsunluurannikon edustajana Ranskan unionin yleiskokoukseen. Suhteita Ranskan kommunistiseen puolueeseen vaalinut d’Arboussier erotettiin RDA:sta vuonna 1952. Hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1957 ja valittiin sen koordinaatiokomitean sihteeriksi. Vuosina 1957–1958 hän toimi Ranskan Länsi-Afrikan suuren neuvoston varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.[1]
Ranskan Länsi-Afrikan hajottua vuonna 1958 d’Arboussier otti Senegalin kansalaisuuden. Hän liittyi Mouvement populaire sénégalais -puolueeseen ja tuli valituksi maan parlamenttiin. Vuosina 1959–1960 hän oli myös Malin liittovaltion parlamentin jäsen. Vuosina 1960–1962 d’Arboussier toimi Senegalin oikeusministerinä. Sen jälkeen hän oli maan suurlähettiläänä Ranskassa ja Länsi-Saksassa sekä työskenteli Unescon varajohtajana ja YK:n tutkimus- ja koulutusinstituutin johtajana.[1]