Avaa päävalikko

GMO-lainsäädäntö

geenimuunneltuja organismeja koskeva lainsäädäntö

GMO-lainsäädäntö eli geenimuunneltuja organismeja koskeva lainsäädäntö vaihtelee suuresti eri puolella maailmaa.

Yksi keskeisistä kysymyksistä on GM-tuotteiden merkitseminen. Merkitseminen voi olla pakollista tiettyyn GM-pitoisuusrajaan asti (joka vaihtelee eri maissa) tai vapaaehtoista. Kanadassa ja Yhdysvalloissa merkitseminen on vapaaehtoista,[1] kun taas Euroopassa kaikki ruoka tai rehu, joka sisältää yli 0,9 % hyväksyttyä GMO:ta, täytyy merkitä.[2]

On laaja tieteellinen konsensus siitä, että tarjolla olevasta GM-peräisestä ruoasta ei koidu suurempaa vaaraa kuin perinteisestä.[3][4][5][6][7][8] Ei ole todisteita siitä, että markkinoille hyväksytyn GM-ruoan kuluttamisesta olisi haittoja terveydelle.[9][10][11]

HistoriaaMuokkaa

1960-luvulta 1980-luvun puoleenväliin saakka GMO:iden turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskeva lainsäädäntö oli tiukempi Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. 1980-luvun puolivälin jälkeen asiat ovat olleet päinvastoin.[12] EU:ssa on nykyisin todennäköisesti maailman tiukimmat säädökset GMO-sisällölle ruoassa ja rehussa. Tuotteet, joissa hyväksytyn GMO-aineksen osuus ylittää 0,9%, täytyy merkitä. Ei-hyväksytylle GMO-materiaalille on nollatoleranssi, mikä tarkoittaa sitä, että lastit, jotka sisältävät ei-hyväksyttyä GMO:ta käännytetään alkuperämaahan tai tuhotaan. EU:ssa GMO:iden hyväksymisprosessi on hidas ja altis poliittiselle väliintulolle. Tämä on johtanut erikoiseen tilanteeseen, jossa EU on riippuvainen erityisesti GM-soijapavun tuonnista eläinten rehuksi, mutta lain takia joutuu torjumaan nämä, jos ne sisältävät pieniäkin määriä ei-hyväksyttyjä geenimuunneltuja organismeja. Yhdysvallat on usein kritisoinut EU:ta sen epätieteellisistä GMO-säädöksistä, joiden se katsoo olevan taloudellista protektionismia.[2]

AasiaMuokkaa

KiinaMuokkaa

Kun kansallinen GMO-bioturvakomitea perustettiin vuonna 1997, se hyväksyi heti kahtatoista GM-viljelykasvia käsittävät 46 hakemusta koeviljelmille, ympäristöön levittämiseen ja kaupallistamiseen. Kiinasta tuli yksi maailman johtavia bioteknologian kehittäjämaita. Kuitenkin toukokuussa Kiinan hallitus asetti uuden GMO-lain ja alkuvuodesta 2002 maatalousministeriö julkaisi kolme yksityiskohtaista bioturvallisuutta, kaupankäyntiä ja GM-lajikkeiden merkitsemistä koskevaa säännöstä. Tämän jälkeen biotutkijat ja bioteknologiateollisuus kritisoivat säännöksiä liikaa biotekniikan kehittämistä rajoittaviksi.[13]

EurooppaMuokkaa

Euroopan unionin säännösten mukaan geenimuunneltuja organismeja sisältävien tuotteiden pakkauksissa ja mainoksissa on luettava: ”tämä tuote sisältää geneettisesti muunnettuja organismeja”.[14][15] Merkintä vaaditaan muuntogeenisestä eliöstä tehtyyn elintarvikkeeseen, vaikka siitä ei voisi löytää muunnettua DNA:ta tai proteiinia. Merkintää ei tarvitse olla tuotteessa, joka sisältää satunnaisesti tai teknisesti välttämättömistä syistä alle 0,9 % muuntogeenisiä ainesosia.[16]

WHO, FDA, USDA, AMA ja AAAS ovat ilmoittaneet, että GMO-merkinnöille ei ole tieteellisiä perusteluja.[17]

American Society of Cell Biology vastustaa GMO-merkintöjä ja sanoo niiden johtaneen Euroopassa valinnanvaran kapenemiseen: GMO-tuotteita haluavat eivät enää pysty ostamaan niitä.[18]

Vuonna 2003 Ylä-Itävalta halusi julistautua geenimuunnelluista organismeista vapaaksi alueeksi. Euroopan komissio teki päätöksen, jonka mukaan Ylä-Itävalta ei voi poiketa EU:n säännöistä ja kieltää GMO-viljelyä. Komissio huomautti, ettei Itävalta ollut tuonut esiin uutta tutkimusta, joka tukisi sellaista päätöstä.[19] Myös Puolan GMO-vastaisen hallituksen oli sallittava viljely EU:n päätöksellä.[20] Lisäksi esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on haluttu julistaa alueita GMO-vapaiksi.[19]

EU-parlamentti päätti tammikuussa 2015, että yksittäisen jäsenmaan on mahdollista kieltää muuntogeenisten kasvien viljely alueellaan.[21] Säännökseen vedoten Saksa ja Italia ilmoittivat syys- ja lokakuussa 2015 kieltävänsä geenimuunneltujen kasvien viljelyn.[22]

SuomiMuokkaa

Eviran kotisivujen ilmoituksen mukaan Suomen markkinoilla ei ole muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä elintarvikkeita (2011).[23] Tosiasiassa muuntogeenisiä elintarvikkeita Suomessa kuitenkin syödään, vaikkakin suurimmassa osassa tutkituista GM-elintarvikkeista Suomessa GM-aineksen osuus on alle ehdottoman merkintärajan 0,9 %.[24] Tullilaboratorion vuonna 2004 ottamissa valvontanäytteissä sadasta soijan ja maissin jatkojalosteesta kolmasosasta löytyi geenimanipulaatiota. Näistä viidessä pitoisuus ylitti myös 1 %:n merkintävelvollisuuden.[25]

Suomen laki ei velvoita kertomaan muuntogeenistä raaka-ainetta, mikäli tuote ei sisällä jälkiä geenimuuntelusta, eli esimerkiksi GM-rehua syöneen lehmän maidon tai jauhelihan pakkausselosteessa ei geenimuuntelusta tarvitse kertoa.[26]

Tuottaja voi halutessaan lisätä ”gm-vapaa”- tai ”tuotettu ilman geenitekniikkaa” -merkinnän muuntelemattomaan elintarvikkeeseen. Lihatuotteeseen sen voi lisätä, jos eläintä ei ole ruokittu geenimuunnellulla rehulla. Merkintää ei Eviran mukaan saa käyttää tuotteissa, jotka eivät edes voisi sisältää geenimuunneltuja ainesosia.[27][28]

Pohjois-AmerikkaMuokkaa

YhdysvallatMuokkaa

FDA:n politiikka on vaatia ruokiin merkintöjä asioista, jotka voivat aiheuttaa terveys- tai ympäristöriskejä. Geenimuuntelun merkitsemiselle ei siksi AAAS:n mukaan ole perusteita, vaan se voi ainoastaan johtaa kuluttajia harhaan.[29]

AAAS:n mukaan GMO-merkinnät olisivat vaarallisia. Tieteen perusteella geenimuuntelu on turvallista, ja merkintöjä vaativien motiivina ovatkin pelko "luonnottomuudesta" ja halu saada kilpailuetua siitä, että merkinnät pelottaisivat kuluttajia.[3]

Marraskuussa 2012 Kalifornian osavaltiossa järjestettiin kansanäänestys ehdotuksesta laiksi, jonka mukaan GMO-ruoan merkitseminen tulisi pakolliseksi. Äänestäjät hylkäsivät ehdotetuksen kuuden prosenttiyksikön erolla.[30]

KanadaMuokkaa

Kanadassa GM-tuotteiden merkitseminen on vapaaehtoista.[1]

MeksikoMuokkaa

Geenimuunneltujen viljelykasvien kasvattamisen mahdollistava laki hyväksyttiin Meksikossa vuonna 2005. Laki vaatii, että GM-tuotteet merkitään terveysministeriön ohjeiden mukaisesti.[31]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b The Regulation of Genetically Modified Food Health Canada. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  2. a b Davison, John: GM plants: Science, politics and EC regulations. Plant Science, helmikuu 2010, nro 178, issue 2, s. 94–98. Artikkelin tiivistelmä Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  3. a b Pinholster, Ginger: Legally Mandating GM Food Labels Could Mislead and Falsely Alarm Consumers 25.10.2012. American Association for the Advancement of Science (AAAS), Board of Directors. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  4. A decade of EU-funded GMO research (2001-2010) 2010. Directorate-General for Research and Innovation. Biotechnologies, Agriculture, Food. European Union. (englanniksi)
  5. Ronald, Pamela: Plant Genetics, Sustainable Agriculture and Global Food Security. Genetics, 2011, 188. vsk, nro 1, s. 11–20.
  6. Food safety: 20 questions on genetically modified foods WHO. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  7. The State of Food and Agriculture 2003–2004. Agricultural Biotechnology: Meeting the Needs of the Poor ("Currently available transgenic crops and foods derived from them have been judged safe to eat and the methods used to test their safety have been deemed appropriate. These conclusions represent the consensus of the scientific evidence surveyed by the ICSU (2003) and they are consistent with the views of the World Health Organization (WHO, 2002). These foods have been assessed for increased risks to human health by several national regulatory authorities (inter alia, Argentina, Brazil, Canada, China, the United Kingdom and the United States) using their national food safety procedures (ICSU). To date no verifiable untoward toxic or nutritionally deleterious effects resulting from the consumption of foods derived from genetically modified crops have been discovered anywhere in the world (GM Science Review Panel). Many millions of people have consumed foods derived from GM plants - mainly maize, soybean and oilseed rape - without any observed adverse effects (ICSU).") 2004. Rooma: Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  8. Muut lähteet:
  9. Morisy, Lee R.: Report 2 of the Council on Science and Public Health: Labeling of Bioengineered Foods (pdf) 2012. American Medical Association. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  10. Committee on Identifying and Assessing Unintended Effects of Genetically Engineered Foods on Human Health: Safety of Genetically Engineered Foods: Approaches to Assessing Unintended Health Effects 2004. Washington, DC: National Academies Press. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  11. Key, S & Ma, JK & Drake, PM: J R Soc Med, June 2008, 101. vsk, nro 6, s. 290–8. PubMed:18515776. doi:10.1258/jrsm.2008.070372. (englanniksi)
  12. Lynch, Diahanna & Vogel, David: The Regulation of GMOs in Europe and the United States: A Case-Study of Contemporary European Regulatory Politics 5.4.2001. Council on Foreign Relations. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  13. Jikun Huang & Qinfang Wang: Agricultural Biotechnology Development and Policy in China AgBioForum. 2002. Viitattu 23.3.2015. (englanniksi)
  14. Selkeät merkinnät geenimuunnettuihin tuotteisiin Euroopan parlamentin toiminta. Kohokohdat 1999-2004. 2004. Euroopan parlamentti. Viitattu 18.8.2008.
  15. Geenitekniikkalaki 21 c §
  16. Tuotteiden valvonta Bioteknologia.info. 7.6.2006. Tekes. Viitattu 20.5.2012.
  17. Testimony of David Miller, Senate Agriculture and Conservation Committee- Subcommittee on Food Labeling, 17.9.2013.
  18. Statement in Support of Research on Genetically Modified Organisms American Society for Cell Biology (ASCB). Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  19. a b Brussels blocks Austrian attempt to create GM-free zone Guardian.co.uk. 3.9.2003. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  20. Poland grows most GMO foods in EU 13.2.2009. Nowe Media, Polskie Radio S.A.. Viitattu 14.2.2009. (englanniksi)
  21. Ruukki, Jukka: Muuntogeenisen ruoan pelossa kaikuu keskiaika Helsingin Sanomat. 10.2.2015. Viitattu 11.2.2015.
  22. Italia EU:lle: Me emme muuten enää viljele geeniruokaa Talouselämä. Viitattu 1.10.2015.
  23. Usein kysyttyä muuntogeenisistä tuotteista Evira. Viitattu 16.11.2011.
  24. EU:lle: Me emme muuten enää viljele geeniruokaaukset_projektit/yhteenvetoraportti_gmo_2009.pdf Valtakunnallisen elintarvikeohjelman (EVO 2009) Mukaisen GMO- Valvontahankkeen yhteenvetoraportti (pdf) 15.3.2010. Evira. Viitattu 27.12.2013.
  25. Tullilaboratorion testi kertoo - löytyykö mausteista kenkälankkiväriä? Kuningaskuluttaja. 26.02.2004. Viitattu 19.5.2012. (suomeksi)
  26. YLE TV1: Tänään otsikoissa 6.8.2007
  27. Majanen, Vesa ja Sevänen, Sanna: Merkintä. Tuotettu ilman geenitekniikkaa. Aamulehti, 18.4.2010, s. 11.
  28. Vapaaehtoisen ”tuotettu ilman geenitekniikkaa” -merkinnän käyttö elintarvikkeissa ja rehuissa (pdf) 1.3.2010. Evira. Viitattu 5.12.2011.
  29. Hornig Priest, Susanna & al.: Statement by the AAAS Board of Directors - On Labeling of Genetically Modified Foods (pdf) 20.10.2012. American Association For The Advancement Of Science. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  30. Finz, Stacy: Prop. 37: Genetic food labels defeated SFGate. 6.1.2012. Viitattu 6.1.2014. (englanniksi)
  31. Peregrina, Karla & Crúz, Javier: http://m.scidev.net/global/gm/news/mexico-approves-planting-and-sale-of-gm-crops.html 22.2.2005. scidev.net. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)