Friedrich Buschmann
Christian Friedrich Ludwig Buschmann (17. kesäkuuta 1805 Friedrichroda, Sachsen-Gotha-Altenburgin herttuakunta – 1. lokakuuta 1864 Hampuri) oli saksalainen soitinrakentaja ja muusikko, jonka kerrotaan keksineen sekä huuliharpun että harmonikan.
Tausta
muokkaaBuschmannin isä oli soitinrakentaja Johann Buschmann (1775–1852), joka keksi terpodion-nimisen soittimen. Vuodesta 1819 isä otti poikansa usein mukaan liikematkoilleen.[1]
Ura
muokkaaIsä ja poika matkustivat 1821 Lontooseen, jossa he esittelivät terpodion-soitinta kuninkaallekin. Paluumatkalla he perustivat soitinverstaan Berliiniin, jossa Christian Friedrich alkoi työskennellä suhteellisen itsenäisesti, rakentaen ennen kaikkea terpodion-soittimia.[1]
Buschmannin jälkeläisen Heinrich Buschmannin vuonna 1938 kirjoittamassa, Hohnerin kustantamassa, kirjassa Friedrich Buschmannin sanotaan keksineen vuonna 1821 huuliharpun edeltäjän Auran eli Mundäolinen sekä vuonna 1822 harmonikan ensimmäisenä muotona usein pidetyn edelleen kehitetyn Handäolinen, johon oli kiinnitetty palje ja jossa oli eräänlainen näppäimistömekaniikka.[2][3]
Kirjan pohjalta Friedrich Buschmann on mainittu siten laajalti muissakin lähteissä ensimmäiseksi harmonikan kehittäjäksi. Aura oli noin neljän tuuman mittainen 15 teräsvapaalehdykkäkieltä rivissä sisältänyt soitin, jota on arveltu käytetyn lähinnä urkujen viritysapuna eikä niinkään itsenäisenä instrumenttina.[4] Dokumentaatio noilta ajoilta on kuitenkin puutteellista, ja ensimmäisenä varmana dokumenttina pidetään Christianin vuonna 1828 isälleen Englantiin lähettämää kirjettä, jossa hän kertoo keksineensä juuri huuliharpun tapaisen instrumentin. Tuo instrumentti oli 4×4-tuumainen joko pyöreä tai kuutiomainen muodoltaan, ja siinä oli mainittu olevan 21 vapaalehdykkäkieltä. Sillä pystyi soittamaan kuusi sointua. Tätä aiemmista soittimista ja väitetyistä patenteista ei ole säilynyt dokumentaatiota. Tarinaa Buschmannin keksimästä harmonikasta on jopa pidetty eräänä saksalaisen kansallismielisyyden ilmentymänä, esimerkkinä ajalleen yleisemmästäkin ilmiöstä, jossa kuuluisat keksinnöt on haluttu "omia" kotimaahan.[2]
Christian Friedrich muutti 1830–1833 Hampuriin, ja hän sai myös kaupungin kansalaisuuden. Hän avioitui Sophien kanssa 1833. Vuosina 1831–1837 hän kiersi esiintymismatkoilla muun muassa esittämässä musiikillista teatteria Etelä-Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Itävallassa ja palasi Hampuriin 1837. Hän kehitti1838 edelleen harmonin edeltäjänä pidettyä Physharmonika-soitinta , johon oli liitetty terpodion. Hänen kerrotaan saaneen samana vuonna soittimesta Hampurin taide- ja käsityöläisyhdistykseltä kultamitalin. Soittimen kerrotaan hävinneen Hampurin suuren palon yhteydessä 1842. Vuonna 1841 hän matkusti viimeiselle esiintymismatkalleen Englantiin, jossa hän soitti terpodionia muun muassa kuningatar Viktorialle.[1]
Kirjallisuutta
muokkaa- Heinrich Buschmann: Christian Friedrich Ludwig Buschmann, der Erfinder der Mund- und der Handharmonika : Ein Beitr. zur Geschichte dieser Musikinstrumente mit Benutzg d. Familienarchivs d. Enkels Ludwig Buschmann, Instrumentenbauer in Hamburg. Trossingen/Württ.: Hohner A. G., 1938. (saksaksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c H. H.: Christian Friedrich Ludwig Buschmann (pdf) Friedrichroda.de. Friedrichroda. Viitattu 24.3.2008. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b P. Missin: Who invented the harmonica? patmissin.com. 2007. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Stanley Sadie (toim.): Accordion The New Grove Dictionary of Music and Musicians (2. ed.). 2001. MacMillan. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 23.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Henry Doktorski: Birth of the Accordion The Classical Free-Reed, Inc.. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)