Avaa päävalikko

Fredrik Edvard Johansson

Johan Fredrik Edvard Johansson (28. huhtikuuta 1871 Helsinki21. toukokuuta 1918 Helsinki) oli helsinkiläinen viilari ja Helsingin punakaartin I rykmentin päällikkö Suomen sisällissodassa.[1][2] Helsingin punakaartilla ei sodan alettua ollut lainkaan virallista päällikköä, joten Johansson käytännössä omaksui tämän roolin koko sodan ajaksi.[3]

Johansson oli yksi punaisten komentajista Sigurdsin taistelussa helmikuun 1918 lopulla.[4] Hän oli myös Helsingin puolustuksen todellinen johtaja kansanvaltuuskunnan paettua Viipuriin huhtikuun 1918 alussa lähestyvien saksalaisten tieltä. Johansson yritti 9.–11. huhtikuuta yhdessä miliisipäällikkö Edvard Nyqvistin ja työväentalon komissaari Robert Hurskaisen kanssa useaan otteeseen saada Helsingin joko evakuoitua tai antautumaan, mutta kansanvaltuuskunta määräsi Helsingin punakaartit puolustamaan kaupunkia.[5] Johansson jäi 12.–13. huhtikuuta tapahtuneen Helsingin valtauksen jälkeen saksalaisten vangiksi. Valkoiset ampuivat hänet Santahaminassa ilman oikeudenkäyntiä toukokuun lopulla. Hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1952, jolloin viralliseksi kuolinpäiväksi merkittiin 1. tammikuuta 1922.[1]

Johanssonin nimissä julkaistiin Työmies-lehdessä useita punaisten hautajaisilmoituksia.

LähteetMuokkaa

  • Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – sotasurmat 1917–1918. Gummerus, Helsinki 2015. ISBN 978-951-24-0086-7

ViitteetMuokkaa

  1. a b Juhani Piilonen: ”Helsingin kaupungissa, Suomenlinnassa ja Santahaminssa 7.5.–19.6.1918 ilman oikeuskäsittelyä teloitetut punaiset”, s. 459 teoksessa Nieminen 2015.
  2. Tukkinen, Tauno: Helsingin punaisten taistelutappiot 1918, s. 14. Helsinki: Tauno Tukkinen, 2007.
  3. Tuomas Hoppu: ”Helsingin punakaarti – johto ja organisaatio”, s. 183–184 teoksessa Nieminen 2015.
  4. Tuomas Hoppu: ”Helsingin punakaartit rintamilla”, s. 197 teoksessa Nieminen 2015.
  5. Kari Kuusela: ”Itämeren divisioona hyökkää Helsinkiin”, s. 120–122 teoksessa Nieminen 2015.