Fred Neil

yhdysvaltalainen muusikko

Fred Neil (oik. Frederick Ralph Morlock Jr., 16. maaliskuuta 1936 Cleveland, Ohio7. heinäkuuta 2001 Summerland Key, Florida) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, jonka tuotanto sijoittuu pääosin 1960-luvulle. Hän ei saavuttanut suurta suosiota esiintyjänä, vaan useimmat hänen kirjoittamansa laulut tulivat tunnetuiksi muiden levyttäminä. Tunnetuin Neilin kappale on ”Everybody’s Talkin’ ” elokuvasta Keskiyön cowboy (1969), jossa sen esittää Harry Nilsson. Kappaleesta tuli suurmenestys ja se sai Grammy-palkinnon. Roy Orbison sai menestystä Neilin kappaleella ”Candyman”, ja Neilin omista tulkinnoista ehkä tunnetuin on vuonna 1967 julkaistu ”The Dolphins”[1].

Fred Neil syntyi Ohion Clevelandissä mutta varttui Floridassa, josta käsin hän usein kierteli etelävaltioita isänsä mukana, joka oli levyautomaattien korjaaja. Laivastopalveluksensa jälkeen Fred Neil työskenteli 1950-luvun lopulla iskelmänikkarina New Yorkin Brill Buildingissä ja esiintyi 1960-luvun alussa Greenwich Villagen folkklubeilla yhdessä muun muassa Bob Dylanin, Tim Hardinin ja Richie Havensin kanssa. Neil tunnettiin vahvasta baritoniäänestään ja taitavasta kitaransoitostaan joka toi hänelle myös studiomuusikon töitä, mutta hän ei erityisemmin pitänyt esiintymisestä ja jäi siksi muiden artistien varjoon.[2]

Fred Neil teki 1960-luvun puolivälissä kaksi folkalbumia Elektra Recordsille. Niistä jälkimmäisellä, nimeltään Bleecker & MacDougal erään Greenwich Villagen kadunkulman mukaan, häntä säestävät tuolloin vielä studiomuusikkoina tunnetut John Sebastian ja Felix Pappalardi. Sitten Fred Neil siirtyi Capitol Recordsille ja teki 1960-luvun lopulla vielä kaksi studioalbumia sekä livelevyn The Other Side Of This Life (1971). Sen jälkeen Neil palasi asumaan nuoruutensa Floridaan ja omisti loppuelämänsä delfiinien suojelutyölle. Hän kuoli syöpään 64-vuotiaana 2001.[1][3]

Neilin ensimmäinen Capitol-albumi Fred Neil (1966) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[4].

AlbumitMuokkaa

  • 1964: Tear Down the Walls (yhdessä Vince Martinin kanssa)
  • 1965: Bleecker & MacDougal, julkaistiin 1970 uudelleen nimellä A Little Bit of Rain
  • 1966: Fred Neil
  • 1968: Sessions
  • 1971: Other Side of This Life (live)
  • 1998: The Many Sides of Fred Neil
  • 2001: Tear Down the Walls / Bleecker & MacDougal
  • 2003: Do You Ever Think of Me?
  • 2005: Echoes of My Mind: The Best of 1963–71
  • 2008: Trav'lin Man: The Early Singles
  • 2020: 38 MacDougal

LähteetMuokkaa

  1. a b Fred Neil: The Dolphins (1967) YleQ. 22.04.2009. Viitattu 13.7.2022.
  2. Toni Ruiz & Henry Llach: Fred Neil: The Other Side Of Greenwich Village 60's Folk Scene Perfect Sound Forever. July 2003. Viitattu 13.7.2022.
  3. Talvio, Otto: Fred Neil: Tear Down The Walls. Soundi, 28.6.2007, alun perin julkaistu Soundissa 12/2001. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.7.2022.
  4. Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.