Avaa päävalikko

Roy Orbison

yhdysvaltalainen muusikko
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Roy Orbison on myös Stigin kappale.

Roy Kelton Orbison (23. huhtikuuta 19366. joulukuuta 1988) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi. Hän esiintyi ja levytti yli 30 vuoden ajan. Hänen tavaramerkkinsä olivat tummat aurinkolasit ja hän on tunnettu muun muassa hittikappaleestaan ”Oh, Pretty Woman”. Muita hänen ikivihreitä kappaleitaan ovat muun muassa ”Ooby Dooby”, ”Go Go Go”, ”California Blue”, ”Dream Baby”, ”Only the Lonely”, ”Running Scared”, ”Crying”, ”It's Over”, ”In Dreams”, ”Blue Bayou”, ”I Drove All Night” sekä ”You Got It”.

Roy Kelton Orbison
Roy Orbison vuonna 1965.
Roy Orbison vuonna 1965.
Henkilötiedot
Syntynyt 23. huhtikuuta 1936
Kuollut 6. joulukuuta 1988 (52 vuotta)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1953–1988
Tyylilajit rock ’n’ roll, rockabilly, country, pop
Soittimet laulu, kitara, huuliharppu
Yhtyeet Traveling Wilburys, Teen Kings, The Wink Westerners, Class of '55
Levy-yhtiöt Sun, Monument, MGM, London, Mercury/PolyGram, Asylum, Virgin/EMI Records
Aiheesta muualla
[www.royorbison.com Kotisivut]
MusicBrainz

Orbison syntyi Texasin Vernonissa ja vaikutti muun muassa Tennesseen Memphisissä ja Nashvillessä. Hän teki yhteistyötä lukuisten tunnettujen artistien, kuten Elvis Presleyn, James Burtonin, Jerry Lee Lewisin, Carl Perkinsin, Johnny Cashin, Bruce Springsteenin, Bob Dylanin, George Harrisonin, John Lennonin, Paul McCartneyn, Elvis Costellon, Mireille Mathieun ja The Beatlesin kanssa.[1][2] 1980-luvun lopulla Orbison oli Traveling Wilburys -yhtyeen jäsen.

Elvis Presley kutsui Roy Orbisonia julkisesti; "maailman mahtavimmaksi laulajaksi".[3] Elvis Presley arvosti Roy Orbisonia erittäin korkealle, julkisesti todeten, että Roy Orbisonilla on "kaikkien aikojen täydellisin lauluääni". Heidän kunnioituksensa toisiaan kohtaan oli erittäin suurta ja tasapuolista, ja Roy Orbison kävi katsomassa Elviksen konsertteja vuodesta 1954 vuoteen 1976. Roy Orbison ja Elvis Presley olivat myös erittäin läheisiä ystäviä.[4] Roy Orbison oli ainut artisti, joka toimi sekä Elvis Presleyn että The Beatlesin lämmittelijänä konsertissa.[5]

Roy Orbison menetti ensimmäisen vaimonsa Claudetten vuonna 1966, kun tämä kuoli liikenneonnettomuudessa. Heidän kolmesta alaikäisestä pojastaan kaksi kuoli tulipalossa 1968. Orbisonille tehtiin sydämen ohitusleikkaus 1978.[6]

Orbison valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1987.[7] Hän kuoli sydäninfarktiin vuonna 1988.[8][9]

DiskografiaMuokkaa

StudioalbumitMuokkaa

  • 1961 Roy Orbison at the Rock House
  • 1961 Lonely and Blue
  • 1962 Crying
  • 1963 In Dreams
  • 1965 There Is Only One Roy Orbison
  • 1965 Orbisongs
  • 1966 The Orbison Way
  • 1966 The Classic Roy Orbison
  • 1967 Roy Orbison Sings Don Gibson
  • 1967 The Fastest Guitar Alive Original Soundtrack
  • 1967 Cry Softly Lonely One
  • 1969 Roy Orbison’s Many Moods
  • 1970 Hank Williams the Roy Orbison Way
  • 1970 The Big O
  • 1972 Roy Orbison Sings
  • 1972 Memphis
  • 1973 Milestones
  • 1974 I’m Still in Love with You
  • 1977 Regeneration
  • 1979 Laminar Flow
  • 1985 Class of ’55 (Jerry Lee Lewisin, Johnny Cashin & Carl Perkinsin kanssa)
  • 1989 Mystery Girl
  • 1992 King of Hearts

LivealbumitMuokkaa

  • 1987 A Black & White Night Live
  • 1998 Combo Concert: 1965 Holland
  • 1998 Live at the BBC
  • 2010 The Last Concert

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.