Mireille Mathieu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: etenee liian kronologisesti ja luettelomaisesti, albumilistalle voisi tehdä jotain |
Mireille Mathieu (s. 22. heinäkuuta 1946 Avignon) on ranskalainen laulaja.
| Mireille Mathieu | |
|---|---|
 Mireille Mathieu vuonna 2011 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. heinäkuuta 1946 Avignon, Ranska |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Mimi, Mireille Mathieu |
| Laulukielet | ranska, saksa, espanja |
| Aktiivisena | 1962– |
| Tyylilajit | chanson, pop |
| Levy-yhtiöt | Ariola, Columbia Records, Polydor Records, Atlantic Records, Capitol Records ja Philips Records |
| Aiheesta muualla | |
| mireillemathieu.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mathieu on pienestä asti ihaillut Édith Piafia, ja hän halusi Piafin tavoin tulla kuuluisaksi laulajaksi. Marraskuussa 1965 Mathieu osallistui Ranskan television Télé-Dimanche -ohjelmassa Jeu de la Chance -laulukilpailuun Piafin kappaleella "Jézébel". Hän jatkoi ohjelmassa seitsemän perättäistä viikkoa ja voitti kilpailun ylivoimaisesti katsojaäänestyksessä. Tuolloin myös manageri Johnny Stark näki Mathieun ohjelmassa ja ehdotti heti tälle yhteistyötä. Laulajan uran lisäksi Mathieu on ollut Mariannen rintakuvan mallina vuonna 1978.
Mathieun äänilevyjä on myyty noin 150 miljoonaa kappaletta (näistä yksistään Saksassa yli 40 miljoonaa). Hän on esittänyt 1 200 laulua 11 eri kielellä. Vuonna 1984 hän sai Saksan liittotasavallan ansioristin, ja vuonna 1999 hänelle annettiin Ranskan kunnialegioonan ritarin arvo. Hän on ollut vieraana mm. kuningatar Elisabet II:n luona, Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin ja paavi Johannes Paavali II:n luona. Mathieu on esiintynyt useita kertoja myös Suomessa.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Mathieu syntyi köyhän 14-lapsisen perheen vanhimpana. Hänen isänsä oli kivenhakkaaja, joka oli nuorena haaveillut laulajan urasta. Mathieu peri isältään paitsi tuon unelman myös lauluäänen. Hän lauloi ensimmäisen kerran julkisesti nelivuotiaana kotikirkossaan jouluyön messussa. Lopetettuaan koulunkäynnin 13-vuotiaana Mathieu meni töihin kirjekuoritehtaaseen ja alkoi ottaa laulutunteja.
Laulajan ura muokkaa
Televisiokilpailusta tähteyteen muokkaa
Marraskuussa 1965 Mathieu esiintyi televisiolähetyksessä Télé Dimanche, jonka Jeu de la Chance -laulukilpailussa hän esitti Édith Piafin kappaleen ”Jézébel” ja voitti. Voittoa seurasi ensimmäinen esiintyminen Pariisin Olympia-teatterissa.[1] Seuraavaksi Mathieu solmi levytyssopimuksen Barclayn kanssa. Seuraavana keväänä hän julkaisi ensimmäisen singlensä nimeltä ”Mon crédo”, joka myi 1,7 miljoonaa kappaletta. Ensimmäisen ulkomaanesiintymisensä Mathieu teki Yhdysvalloissa maaliskuussa 1966, jolloin hän esiintyi myös Ed Sullivan Show'ssa.[1]
Toukokuussa 1967 Mathieu teki ensimmäisen pitkän kiertueen, joka suuntautui Venäjälle. Saman vuoden marraskuussa hän vieraili kuningatar Elisabet II:n luona..[2] Vuosikymmenen loppupuolella Mathieu esiintyi noin 20 TV-ohjelmassa USA:ssa ja Englannissa mm. Tom Jonesin kanssa ja teki sopimuksen saksalaisen Ariola-nimisen levy-yhtiön kanssa lähinnä Saksan ja myöhemmin myös koko maailman markkinoita varten. Christian Bruhnin tuottama ja säveltämä kappale ”Hinter den Kulissen von Paris” oli Mathieun ensimmäinen suuri hitti Saksassa: vuonna 1969 kappale oli 17 viikkoa Top 50 -listalla.[1]
Vuonna 1970 Mathieu teki ensimmäisen maailmankiertueensa, joita kertyi vuoteen 1982 mennessä kuusi. Seuraavana vuonna hän sai suurta julkisuutta Francis Lain elokuvaan Love Story säveltämän kappaleen ”Une histoire d’amour” myötä myös Japanissa. Mathieu solmi vuonna 1972 Ranskassa sopimuksen uuden levy-yhtiön Philipsin kanssa. Seuraavana vuonna hänen suuri hittinsä ”La Paloma adieu” julkaistiin, ja se pysyi 27 viikkoa Top 50 -listalla. Parin vuoden kuluttua julkaistiin maailmanlaajuisesti Ennio Morriconen elokuvamusiikkia sisältävä albumi. Vuonna 1976 Mathieu esiintyi Moskovan Bolšoi-teatterissa. Hän oli ensimmäinen kevyen viihdemusiikin esittäjä Bolšoin lavalla.[1]
Mathieu oli Ranskassa tasavaltaa symboloivan Marianne-rintakuvan mallina vuodesta 1978 aina vuoteen 1985, jonka jälkeen Catherine Deneuve sai kyseisen kunnian. Vuonna 1979 julkaistiin maailmanlaajuisesti Paul Ankan säveltämä ja Mathieun tähdittämä albumi, jonka nimi oli ranskaksi ”Toi et moi” ja englanniksi ”You and I”.
1980- ja 1990-luvut ja kansainvälinen ura muokkaa
Vuonna 1980 Mathieulla oli lukuisia show-esiintymisiä ympäri Eurooppaa, mm. Ranskassa, Saksassa, Monacossa, Itävallassa, Marokossa ja DDR:ssä. Mathieu levytti vuonna 1981 ranskankielisen version Abban hitistä ”The Winner Takes It All", jonka taustalla lauloivat ranskaksi Abban Frida, Björn ja Benny. ”Bravo tu as gagné” -kappaleen äänitys tehtiin Tukholmassa Polar Studiossa.
Mathieun kuudes maailmankiertue toteutettiin vuonna 1982. Kiertueella hän esiintyi 83 konsertissa ja ensimmäisen kerran myös Suomessa, Helsingin Kulttuuritalolla. Seuraavan kerran Mathieu esiintyi Pohjoismaiden kiertueella vuonna 1985–1986 ”Les grandes chansons françaises” -levyn erinomaisen menestyksen jälkeen. Tuolloin hän lauloi Suomessa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Seuraavana vuonna Mathieu levytti kappaleen nimeltä ”Together We're Strong” näyttelijä Patrick Duffyn kanssa.[2]
Vuonna 1984 Mathieulle myönnettiin Saksan Liittotasavallan ensimmäisen luokan ansioristi, ja seuraavana vuonna hän voitti Ranskassa ”Les victoires de la musique” -palkinnon suosituimman naisartistin sarjassa. 1986 järjestettiin Mathieun 20-vuotistaiteilijajuhla Ranskassa, ja kuukauden ajan hänellä oli konsertteja Pariisissa ensimmäistä kertaa 13 vuoteen.[1] Samana vuonna Mathieulle myönnettiin Saksassa uran kunniaksi Goldene Stimmgabel -palkinto. Samana vuonna hän lauloi dueton ”Don’t Talk to Me of Love" Barry Manilow'n kanssa. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 1986 Mathieu esiintyi New Yorkissa Vapaudenpatsaan 100-vuotisjuhlissa, joissa olivat mukana presidentit Reagan ja Mitterrand[1].
Vuonna 1988 Ranskassa ilmestyi Mathieu. yli 500-sivuinen elämäkerta Oui je crois. Samana vuonna solmittiin uusi sopimus uuden levy-yhtiön Carrèren kanssa. Mathieun manageri Johnny Stark kuoli huhtikuussa 1989. Vuonna 1990 järjestettiin konserttisarja Pariisissa Palais des Congrès’ssa Mathieun 25-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Vuosien 1990 ja 1991 aikana julkaistiin kaksi espanjankielistä albumia, jotka molemmat myivät kultaa Espanjan lisäksi myös monessa latinalaisamerikkalaisessa maassa. Tammikuussa 1992 Mathieu juoksi synnyinkaupungissaan Avignonissa olympiatulen kanssa (Albertvillen talviolympialaiset). Samana vuonna Mathieun elämäkerta julkaistiin saksaksi nimellä Ja, ich glaube. Tasan 30 vuotta Édith Piafin kuoleman jälkeen vuonna 1993 Mathieu julkaisi maailmanlaajuisesti albumin, joka sisälsi yksinomaan Piafin lauluja. Saksassa ilmestyi myös Piafin kappaleesta "Sous le ciel de Paris" saksankielinen versio "Unter dem Himmel von Paris".
Vuonna 1994 Ranskassa esitettiin TV-ohjelma nimeltä C’est votre vie, jossa käytiin läpi Mathieun koko ura. Samana vuonna Mathieu esiintyi jälleen Turussa ja lauloi tuolloin yhden laulun myös suomeksi: "Anteeksi suo" oli Katri Helenan tunnetuksi tekemä suomenkielinen versio Mathieun omasta kappaleesta "Pardonne-moi ce caprice d'enfant".[3] Seuraavana vuonna Mathieulla oli useita esiintymisiä Kanadassa[1]. Samana vuonna järjestettiin hänen 30-vuotistaiteilijajuhlansa Ranskassa. Mathieun albumi ”Vous lui direz” julkaistiin Ranskassa.[1] Seuraavana vuonna ilmestyi Saksassa albumi ”In meinem Traum”. Marraskuussa 1996 Mathieulle järjestettiin konsertti Los Angelesin Universal Amphitheaterissa 6 000 katsojan edessä.[4]
Mathieu esiintyi loppuvuodesta 1997 mm. Suomessa, San Remossa ja Moskovassa. Turussa hän esitti suomeksi kaksi laulua: "Anteeksi suo" ja "Hymni rakkaudelle". Samana vuonna hän esiintyi Vatikaanissa paavi Johannes Paavali II:n joulukonsertissa, jossa oli mukana myös Monacon ruhtinasperhe. Maaliskuussa 1998 Saksan ARD-kanavalla esitettiin Mathieusta kertova erikoisohjelma ”Meine Welt ist die Musik”. Ranskassa puolestaan solmittiin uusi sopimus levy-yhtiö EMI Capitolsin kanssa. Samana vuonna ilmestyi Mathieun uusi kokoelma-albumi ”Son grand numéro”, jossa oli kaksi uutta laulua. Joulukuussa 1999 Ranskan presidentti Jacques Chirac myönsi Mathieulle Ranskan kunnialegioonan ritarin arvon.[2]
2000-luku muokkaa
Vuonna 2002 ilmestyi Mathieun uusi albumi ”De tes mains” Ranskassa. Hän esiintyi seitsemännen kerran Olympiassa ja teki kiertueen Euroopassa.[2] Seuraavana vuonna hän konsertoi Moskovassa ja Pietarissa.[2]
Ranskan France 2 -kanavalla 5. kesäkuuta 2004 Normandian maihinnousun 60-vuotisjuhlan kunniaksi lähetetyssä ohjelmassa Mathieu esitti kuuluisan vastarintaliikkeen hymnin ”Le Chant des partisans”. France 2 -kanavalla esitettiin elokuussa 2004 ohjelma Pariisin vapautuksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi: ohjelmassa Mathieu esitti vastarintaliikkeestä kertovan kappaleensa ”Paris en colère”.[5]
Toukokuussa 2005 Mathieu esiintyi presidentti Vladimir Putinin kutsusta Moskovassa Punaisella torilla, jolla hän lauloi ainoana länsimaisena artistina toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlassa. Samana vuonna ilmestyi Mathieun 38. ranskankielinen albumi ”Mireille Mathieu”. Mathieun 40-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi Mathieulla oli hänen uransa kahdeksas esiintyminen Olympiassa sekä kiertue Ranskassa. Seuraavan vuoden kesällä Mathieu osallistui Avignonissa kuuluisan Saint-Bénézet’n sillan yhteyteen avatun näyttelytilan avajaisiin. Pysyvä näyttely keskittyy tunnettuun ”Sur le pont d’Avignon” (Avignonin sillalla) -lastenlauluun. Marraskuussa 2006 julkaistiin ensimmäinen DVD nimeltä ”Mireille Mathieu à l´Olympia” Ranskassa Abilène Discin tuottamana. Kyseessä on tallenne vuoden 2005 Olympian konserteista.
Tammikuussa 2007 Saksassa Mathieulle myönnettiin ”Krone der Volksmusik” -palkinto vuoden 2006 parhaan ulkomaisen artistin kategoriassa. Ranskassa julkaistu DVD ”Mireille Mathieu à l´Olympia” (2005) myi samaan aikaa kultaa. Toukokuussa 2007 Mathieu esitti Ranskan kansallishymnin Marseljeesin 40 000 katsojan edessä Ranskan vastavalitun presidentin Nicolas Sarkozyn kunniaksi. Mathieu tutustui Sarkozyyn henkilökohtaisesti jo vuosia aiemmin tämän vielä toimiessa hänen asuinkaupunkinsa Neuilly-sur-Seinen kaupunginjohtajana.[6] .[7] Vuoden 2007 aikana julkaistiin Saksassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen uusi saksankielinen albumi ”In meinem Herzen”, ja Pietarin Jääpalatsissa pidettiin konsertti 12 000 katsojan edessä.
Mathieulle myönnettiin Saksassa vuonna 2008 BZ-kulttuuripalkinto. Saman vuoden marraskuussa Mathieulle järjestettiin Moskovassa Kremlin palatsissa konsertti 6 500 katsojalle. Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Libyan silloinen diktaattori Muammar Gaddafi osallistuivat konserttiin. Marraskuussa 2008 Mathieu konsertoi myös BKZ-konserttisalissa Pietarissa. Syyskuussa 2009 Mathieu esiintyi 750 muusikon kanssa suuren kansainvälisen "Spasskin torni" -sotilasmusiikkitapahtuman yhteydessä Moskovan Punaisella torilla Kremlin Katedraaliaukiolla. Taustalla soittivat mm. Pohjan ja Lapin Sotilassoittokunnat. Samana vuonna ilmestyi saksaksi Mathieun uusi albumi ”Nah bei Dir”, jolla oli ensimmäistä kertaa myös kaksi Mathieun itsensä säveltämää laulua. Alkuvuodesta 2010 Mathieu esiintyi Musikantenstadlissa Saksassa ja lauloi muun muassa Andy Borgin kanssa kappaleen "Es geht mir gut, merci Cheri".
Tunnustukset ja palkinnot muokkaa
- 1984 – Saksan Liittotasavallan ensimmäisen luokan ansioristi
- 1984 – Les victoires de la musique -palkinto Ranskassa
- 1986 – Goldene Stimmgabel -palkinto Saksassa
- 1999 – Ranskan kunnialegioonan ritarin arvo myönnettiin Ranskassa
- 2007 – Krone der Volksmusik -palkinto Saksassa
- 2008 – BZ-kulttuuripalkinto Saksassa
Diskografia muokkaa
Luettelossa ei ole kokoelma-albumeita.
|
|
Lähteet muokkaa
- Discographien.de
- Le Post (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mireillemathieu.com
- Smago.de (Arkistoitu – Internet Archive)
- Staragora.com
- Irsastage.com
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Mireille Mathieu rfimusic.com. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 22.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mireille Mathieu about Europopmusic.eu. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Anteeksi suo New.music.yahoo.com. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Mireille Mathieu Makes the Amphitheatre Intimate Los Angeles Times.com. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
- ↑ http://www.amazon.com/Mireille-Mathieu/e/B000APZQPE Mireille Mathieu at Amazon.com
- ↑ A medal for Mireille Madaboutparis.com. Arkistoitu 28.4.2011. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Mireille Mathieu promue officier de la Légion d'honneur par Nicolas Sarkozy Lepost.fr. Arkistoitu 29.1.2011. Viitattu 13.1.2012. (ranskaksi)
- ↑ http://www.mireillemathieu.com/
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mireille Mathieu Wikimedia Commonsissa
