Frances Grey

Frances Grey, Suffolkin herttuatar (16. heinäkuuta 1517 – 20. marraskuuta 1559) syntyi Lady Frances Brandonina toiseksi lapseksi ja vanhimmaksi tyttäreksi Charles Brandonille, Suffolkin ensimmäiselle herttualle ja Maria Tudorille, Ranskan leskikuningattarelle. Hän oli yhdeksän päivää Englantia hallinneen Lady Jane Greyn äiti.

Frances Grey

Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat Sir William Brandon ja Elizabeth Bryun. Äidinpuoleiset isovanhemmat olivat Englannin kuningas Henrik VII ja hänen puolisonsa Yorkin Elisabet.

Hänen äidinpuoleinen setänsä oli Henrik VIII ja täti Margareeta Tudor, Skotlannin kuningatar. Hänellä oli vahva asema Englannin kruununperimyksessä, ja hänestä olisi voinut tulla vahva vastapelaaja Maria I:n valtaannousulle 1553.

Varhaisvuodet ja ensimmäinen avioliitto

Frances vietti lapsuutensa äitinsä huomassa. Hän oli Katariina Aragonialaisen, Henrik VIII:n ensimmäisen vaimon ja tätinsä ensimmäisen avioliiton kautta, läheinen ystävä. Hän oli myös Maria Tudorin (myöhemmin Maria I) lapsuudenaikainen ystävä. Francesin äiti Maria vastusti Henrik VII:n ja Katariina Aragonialaisen avioliiton mitätöimistä, hän ei koskaan hyväksynyt Anne Boleyniä lailliseksi vaimoksi tai Englannin kuningattareksi.

Vuonna 1533 Frances sai enoltaan Henrikiltä luvan naida Henry Grey, Dorsetin markiisi. He menivät naimisiin Lontoon Southwarkissa.

Ensimmäiset kaksi lasta olivat tyttö ja poika, mutta he kuolivat nuorina. Heitä seurasivat kolme aikuiseksi selvinnyttä tytärtä:

• Lady Jane Grey (12 lokakuuta (?) 1537 – 12. helmikuuta 1554).
• Lady Catherine Grey (Elokuu 1540 – 26. tammikuuta 1568).
• Lady Mary Grey (1545 - 20. huhtikuuta 1578).

Francesin ajatellaan olleen vahva ja energinen nainen, dominoiva vaimo ja äiti sekä poliittinen vaikuttaja. Hänen asuntonsa Bradgatessa oli vaikuttava Tudor-tyylinen palatsi. Hänen kahden veljensä kuoleman jälkeen Suffolkin herttuan arvonimi palautui kruunulle ja sitä tarjottiin Francesin miehelle, josta tuli Suffolkin herttua.

Francesilla oli korkeita odotuksia tyttäriensä suhteen ja hän hankki heille koulutuksen, joka vastasi Henrik VIII:n tyttärien, prinsessa Marian ja prinsessa Elisabetin (myöhemmin Elisabet I) koulutusta. Tytöt viettivät aikaa molempien prinsessojen kanssa ja itse asiassa elivät ehkä ylellisemmin kuin kumpikaan prinsessoista.

Suunnitelma tytärtä varten

Frances oli kova ja materialistinen nainen, joka ei antanut periksi ”typeryyksille”. Hän oli aktiivinen hovissa ja ystävällisissä väleissä Henrik VIII:n kuudennen vaimon, Katariina Parrin kanssa. Hänen ja kuningattaren ystävyyden kautta Francesin aviomies Henry sai tyttärensä hoviin. Jane pääsi kosketuksiin prinssi Edvardin (myöhemmin Edvard VI), Henrik VIII:n pojan ja Marian ja Elisabetin velipuolen kanssa.

Vuonna 1546 keisarillinen suurlähettiläs van der Delft kirjoitti liikkuvista huhuista, joiden mukaan Henrik eroaisi Katariina Parrista tämän läheisen ystävän, Suffolkin herttuatar Catherine Willoughbyn, vuoksi. Catherine Willoughby oli Francesin äitipuoli, Francesin isä oli kuollut vuotta aiemmin. Francis oli jo valmiiksi Henrikin suosiossa, mutta se olisi saattanut tehdä hänestä entistäkin vaikutusvaltaisemman.

Henrik VIII kuoli 28. tammikuuta 1547 ja Edward seurasi häntä valtaistuimelle. Jane seurasi leskikuningatar Katariina Parria tämän uuteen asuinpaikkaan. Hän kuului pian nuoren kuninkaan lähipiiriin. Edward VI oli naimaton ja lapseton, Frances oli kolmantena kruununperimysjärjestyksessä heti prinsessa Marian ja prinsessa Elisabetin jälkeen. Hänen tyttärensä olivat myös osa perimyslinjaa, Jane neljäntenä, Catherine viidentenä ja Mary kuudentena. Margareeta Tudorin lapset oli Henrik VIII:n tahdon mukaisesti poistettu kruununperimysjärjestyksestä. Vasta Greyn linjan ja Elisabet I:n kuoleman jälkeen Tudoreille tuli mahdolliseksi periä kruunu.

Samaan aikaan Katariina Parr meni naimisiin Thomas Seymourin, Sudeleyn ensimmäisen paronin ja amiraalin kanssa. Jane seurasi jälleen leskikuningararta tämän uuteen talouteen. Frances alkoi pian suunnitella aviomiehensä ja Seymourin paronin kanssa Janen naittamista nuorelle kuningas Edvardille. Kaksi murrosikäistä olivat jo valmiiksi lähellä toisiaan. Suunnitelman menestyminen turvaisi Edvard VI:lle seuraajan, Greyt saisivat enemmän poliittista vaikutusvaltaa Edward VI:n yli ja liitosta syntyvät jälkeläiset olisivat heidän omia perheenjäseniään. Paroni Seymour hyötyisi vanhemman veljensä, lordiprotektori ja Somersetin ensimmäisen herttuan Edward Seymourin epäonnesta. Tämä oli myös etsimässä vaimoa kuningas Edvardille Kaarle V:n ja Frans I:n tyttärien joukosta.

Katariina synnytti tyttärensä Mary Seymourin 30. elokuuta 1548. Synnytyksenaikaiset komplikaatiot aiheuttivat hänen kuolemansa 7. syyskuuta 1548. Frances ei halunnut jättää vanhinta tytärtään yksin paroni Seymourin luo ja kutsui Janen kotiin. Paroni Seymour painosti kuitenkin Greyjä palauttamaan Jane hänen talouteensa. Jane palasi Seymourin talouteen ja muutti myöhemmin Katariina Parrin huoneistoon.

Seymour suunnitteli yhä naittavansa Janen Edvardille, mutta kuningas ei luottanut kumpaankaan sedistään. Kasvavissa määrin epätoivoinen Seymour tunkeutui kuninkaan makuuhuoneeseen aikeenaan siepata hänet. Hän ampui nuoren kuninkaan rakkaan koiran, kun eläin yritti suojella herraansa. Tämä väärinarviointi aiheutti hänen teloituksensa 10. maaliskuuta 1549.

Greyt vakuuttivat viattomuuttaan Seymourin suunnitelmaa koskien. Jane kutsuttiin taas kotiin. Greyt menettivät kaiken toivonsa Janen ja Edvardin avioliiton suhteen. Hen harkitsivat naittavansa Janen Hertfordin ensimmäiselle jaarlille, Edward Seymourille, lordiprotektorin ja Anne Stanhopen pojalle. Kuinka ollakaan, lordiprotektori korvattiin John Dudleyllä, Northumberlandin ensimmäisellä herttualla. Pian Greyt vakuuttivat uskollisuuttaan uudelle lordiprotektorille. He järjestivät onnistuneesti Janen naittamisen Dudleyn nuorimmalle pojalle, lordi Guilford Dudleylle. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä ensin kieltäytyi, mutta lopulta alistui raa'an painostuksen ja hakkaamisen jälkeen.

Hallitsevan kuningattaren äiti

Avioliitto toteutui 15. toukokuuta 1553. Northumberlandilla oli suuri suunnitelma mielessään. Edvard VI oli kuolemassa ja mietti seuraajaansa. Nuori kuningas uskoi lujasti anglikaaniseen kirkkoon, mutta hänen sisarpuolensa Maria oli samalla tavoin vankkumaton katolisen kirkon kannattaja ja Marian valtaannousu tekisi lopun protestanttisuudesta valtakunnassa. Ennen kuolemaansa Edvard VI määräsi testamentissaan Northumberlandin herttua John Dudleyn vaikutuksesta seuraajakseen äpäriksi julistettujen sisartensa sijaan serkkunsa tyttären, lady Jane Greyn. Frances olisi itse ollut perimysjärjestyksessä ennen Janea, mutta luopui omista oikeuksistaan tyttärensä puolesta. Kruunu siirtyisi siis Janelle ja hänen miespuolisille perillisilleen avioliitosta Guilford Dudleyn kanssa.

Edward VI kuoli 6. heinäkuuta 1553. Jane Grey julistettiin 10. heinäkuuta kuningattareksi de facto. Francesista tuli kuningattaren äiti. Greyt ja Dudleyt olivat riemuissaan uudesta vaikutusvallasta ja ajattelivat voivansa vaikuttaa kuningatar Janen päätöksiin. Heidän menestyksensä oli kuitenkin lyhytaikaista: hallittuaan yhdeksän päivää kansa vaati kuningattareksi Marian, josta tuli Maria I.

Northumberland maksoi epäonnistumistaan elämällään, kun hänet mestattiin 22. elokuuta. Henry, Suffolkin herttua, oli arestissa, mutta hänet vapautettiin päiviä myöhemmin. Maria antoi anteeksi serkkunsa aviomiehelle.

Marian aikeet naida Espanjan prinssi Filip (myöhemmin Espanjan kuningas Filip II) aiheuttivat Thomas Wyattin johtaman kapinan, joka kuitenkin lyötiin. Kapinan myötä Filip vaati morsiantaan teloituttamaan Janen vastaisten selkkausten välttämiseksi. Maria myöntyi, vaikka oli ilmeisesti alun perin aikonut säästää serkkunsa tyttären hengen. Jane teloitettiin 12. helmikuuta 1554.

Thomas Wyatt ja Janen isä olivat järjestäneet kapinan saadakseen Janen takaisin valtaistuimelle. Isä teloitettiin yksitoista päivää myöhemmin 23. helmikuuta.

Elämä hovissa

Maria antoi serkulleen Francesille anteeksi, koska hän ei tahtonut teloituttaa lapsuudenystäväänsä. Frances ja hänen kaksi elossaolevaa tytärtään asettuivat asumaan hoviin. Frances sai hovin šokkiin ilmoittamalla avioituvansa uudelleen alle kuukauden kuluttua tyttärensä kuolemasta ja vain kolme viikkoa aviomiehensä tavattua saman kohtalon. 9. maaliskuuta 1554 Frances nai Adrian Stokesin (1532–1586).

He saivat kolme lasta, mutta kukaan ei selvinnyt ensimmäisistä vuosista:

• Elizabeth Stokes (20. marraskuuta 1554), kuolleenasyntynyt.
• Elizabeth Stokes (16. heinäkuuta 1555 – 7. helmikuuta 1556). Kuolleenasyntyneen sisarensa kaima.
• Poika (Joulukuu 1556), kuolleenasyntynyt.

Francesin onni näytti häipyvän lapsettoman Maria I:n kuoleman myötä. Prinsessa Elisabet kruunattiin kuningatar Elisabet I:ksi. Hänellä ei ollut syytä luottaa serkkuunsa, joka ei ollut koskaan hyväksynyt häntä Henrik VIII:n lailliseksi lapseksi. Hän piti Francesin ja tämän tyttäret hovissa, mutta suosikkeja he eivät enää olleet. Frances, joka oli viimeisinä vuosinaan pyöristynyt reilusti kuoli 20. marraskuuta saamatta koskaan Elisebetin turvaa. Hänet haudattiin Westminster Abbeyhin.

Ilman kuningatar Elisabetin lupaa Catherine Grey nai Edward Seymourin, Hertfordin ensimmäisen jaarlin, Janen vanhan kosijan, minkä vuoksi molemmat vangittiin. He saivat silti kaksi tervettä poikaa, joista nuorempi on nykyisen kuningatar Elisabet II:n esi-isä.

Tittelit

• Lady Frances Brandon
• Lady Frances Grey
• Frances, Dorsetin markiisitar
• Hänen armonsa Frances, Suffolkin herttuatar
• Lady Frances Stokes (herttuan tyttärenä hän sai pitää Lady-tittelinsä huolimatta aviomiehensä arvonimen puutteesta.)

Lähteet

• http://www.tudorplace.com.ar/Bios/FrancesBrandon.htm (englanniksi)