Avaa päävalikko

Forsmo–Hoting-rata

Forsmo–Hoting-rata on Ruotsin rataverkkoon kuuluva poikittainen ratayhteys, joka yhdistää Inlandsbanan-radan pohjoisen Östersund–Jällivaara-rataosan Bräcke–Boden-rataan. Rataosan pituus on 121 kilometriä, se on yksiraiteinen ja sähköistämätön, ja sillä on ainoastaan tavaraliikennettä. Radan rakensi Ruotsin valtio, ja se on valtion omistuksessa.[1]

Forsmo–Hoting
Hoting station från perrongen.jpg
Perustiedot
Reitti Forsmo – Hoting
Avattu 1925
Omistaja Ruotsin valtio
Ylläpitäjä Trafikverket
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Green Cargo
Tekniset tiedot
Pituus 121 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 435 mm
Sähköistys ei
Liikenteenohjaus
Ohjauskeskus Ånge (Forsmo)
Miehitetyt asemat Hoting
Suojastus ei
Kulunvalvonta ei
Aiheesta muualla
Järnväg.net: Forsmo–Hoting

HistoriaMuokkaa

Rautatie Hotingiin oli valmis 1915, kun Inlandsbananin osuus Östersundista valmistui. Hieman myöhemmin aloitettiin Hotingista alkavan Ruotsin itärannikolle suuntautuvan poikkiradan rakentaminen metsäteollisuustuotteiden kuljettamisen helpottamiseksi. Poikkirata avattiin henkilö- ja tavaraliikenteelle vuonna 1925, ja sen toiseksi päätepisteeksi tuli Forsmon rautatieasema Bräcken ja Bodenin välisellä pääradalla. Poikkiradan liikenteen lähtö- ja määräpaikaksi tuli kuitenkin pääradalla 15 kilometriä Forsmosta etelään sijaitseva Långselen risteysasema.[1]

Aluksi kaikki liikenne hoidettiin höyryvetoisena. Henkilöliikenteessä siirryttiin moottorivaunujen eli kiskobussien käyttöön 1930-luvulta lähtien, kun käyttöön tulivat Hilding-Carlssonin valmistamat kiskobussit. Henkilöliikenteessä käytettiin 1950-luvulta alkaen Y6-sarjan sekä vuodesta 1980 alkaen Y1-sarjan moottorivaunuja. Henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1985.[1]

Tavaraliikenteessä höyryvetureista siirryttiin dieselvetureihin 1950-luvulla, jolloin yleisin veturisarja oli T21. Radan kunnostuksen myötä mahdollistuivat korkeammat akselipainot, ja vetureina alettiin käyttää raskaampia T43- ja T44-sarjojen dieselvetureita.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Banguide: Forsmo–Hoting Järnväg.net. Viitattu 6.1.2010. (ruotsiksi)