Forbesin klaani

Forbesin klaani (gaeliksi Foirbeis) tai suku on skotlantilainen klaani Skotlannin ylämaalta, Aberdeenshiren alueelta. Klaanilla on ollut merkittävä vaikutusvalta niin Skotlannin historian tapahtumiin kuin Skotlannin kuningaskunnan nousuun.[3] Sukuhaarat ovat levittäytyneet aatelissukuina muihin Euroopan maihin, joissa suvun vaikutusvalta on pysynyt vahvana. Ruotsissa ovat vaikuttaneet kolme sukuhaaraa; vapaaherrallinen Forbus sekä aateliset Forbes af Lund ja Forbes.[4] Suomessa suku on introdusoitu Suomen aatelissukuihin numerolla 11.[4]

Forbes
(gaeliksi Foirbeis)
n. vuodesta 775-
Forbesin klaanin tunnus
Klaanin päämies
23. Lordi Forbes, Malcolm Forbes
Klaanin tietoa
Motto Grace, me guide. (suom. Armo minua ohjaa).[1]
Sotahuuto "Lonach" (vuori Strath Donilla).[2]
Sukukasvi Jänönvihma[2]
Sukueläin Saksanhirvi
Säkkipillimarssi "Cath Ghlinn Eurainn"[2]
Liittolaiset Mackay, Campbell, Mackintosh, Fraser
Pohjoismaisten sukujen vaakuna (1818).
Forbesin Sempill-sukuhaaran vaakuna.

HistoriaMuokkaa

AlkuperäMuokkaa

Forbesin nimen (gaeliksi forba) arvellaan tulleen tavasta kuvailla Aberdeenshiren seutua, jota Forbesin suku on pitänyt hallussaan muinaisista ajoista asti.[5] Monet historiantutkijat kirjoittavat klaanin polveutuneen Skotlannin ensimmäisestä kuninkaasta, Kenneth I MacAlpinista, vaikka klaanin syntyperälle on myös kansantarullinen kertomus, jossa Dalriadan soturi O’Conchar Forbhasach II kukisti Aberdeenshiren aluetta vallinneet karhut ja sai täten oikeuden tällöin vielä koskemattomaan maahan.[6] Forbesin klaanin nykyinen päämies hallitsee vieläkin osaa näistä samoista maista. Ensimmäinen säilyneistä historiankirjoista ilmenevä klaanin jäsen oli Duncan de Forbes, jolle Skotlannin kuningas Aleksanteri III antoi maita hallittavakseen noin vuonna 1271.[5]

Seuraava merkintä kuului John de Forbesille, jonka nimi löytyi vuonna 1306 Englannin kuningas Edvard I:lle lähetetystä kääröstä, jossa skotlantilaisilta vallattuja maita vaadittiin takaisin. Forbes oli osallisena Skotlannin sisällissodassa ja tuki tämän aikana Robert Brucea. Hän sai todennäköisimmin surmansa puolustaessaan Urquhartin linnaa englantilaisten toiselta vastahyökkäykseltä 1310-luvulla. Christian, jonka uskotaan olleen John de Forbesin poika, sai Forbesien klaanin tuen ansiosta Skotlannin kuningas Robert Brucelta maata hallittavakseen.[7]

John Forbes, klaanin tuonhetkinen päämies, oli seuraavaksi mainittu nimi.[8] Vuonna 1364 Skotlannin kuningas David II antoi hyväksyntänsä John Forbesin pyynnölle vuokrata Edinbanchoryn sekä Craiglogyn maat Marin jaarli Thomakselta.[7] John Forbes toimi Aberdeenin seriffinä vuonna 1374.[7] Häntä oli useissa kirjoituksissa kuvailtu "hyväksi, viisaaksi, voimakkaaksi ja miehiseksi."[9] Vuonna 1378 John ja tämän vaimo Margaret vuokrasivat käyttöönsä Loch Spynien (nyk. Elgin) Morayn piispalta, jossa John myös kuoli 20. elokuuta 1387.

Edellämainitun poika, Sir John de Forbes, jota kutsuttiin myös "Sir John Mustahuuleksi",[10] oli Aberdeenshiren oikeusasiamies sekä kuolinsyyntutkija.[9] Hän meni naimisiin Elizabeth Kennedyn kanssa ja nämä saivat yhteensä neljä poikaa.[11][10] Kolmesta nuorimmasta pojasta polveutuivat Forbesin klaanin muut sukuhaarat Pitsligo, Tolquhonline, Skellater ja Invernan.[11] Sir John kuoli vuonna 1406.[8]

1400-lukuMuokkaa

Sir John Forbesin poika, ensimmäinen Lordi Forbes Alexander de Forbes oli Marin jaarli Alexander Stewardin liittolaisena mukana Harlawin taistelussa vuonna 1411.[12] Alexander oli saanut Englannin kuningas Henrik V:ltä vapaan pääsyn tavatakseen Skotlannin kuninkaan Jaakko I:n Rouenissa vuonna 1421, jonne hän kulki mukanaan neljäkymmentä peitsimiestä ja lukuiset seuraajat.[13] Alexander nai Elizabethin, joka oli Anguksen jaarlin tytär.[14] He saivat yhteensä viisi lasta, mukaanlukien 2. Lordi Forbes Jamesin. Forbes julistettiin Skotlannin kuningas Jaakko I:n toimesta osaksi Skotlannin parlamentin ylähuonetta vuonna 1444, jossa se toimii edelleen Skotlannin historian vanhimpana sekä pisimpään säilyneenä arvonimenä.[15] Alexander de Forbes kuoli vuonna 1448.[14]

2. Lordi Forbes James meni naimisiin Marischalin jaarlin tyttären Egidian kanssa. He saivat kolme poikaa: kolmas Forbesin lordi William, Duncan sekä Patrick.[16]

4. Lordi Forbes Alexander päätti kostaa Skotlannin kuningas Jaakko III:n murhan, mutta tämä antautumaan Skotlannin kuningas Jaakko IV:lle hävittyään Tillymossin taistelun vuonna 1489.[17]

1500-lukuMuokkaa

Forbesin klaani oli miltei koko vuosisadan ajan huonossa väleissä Gordonin klaanin kanssa.[11] 1520-luvulla klaanien jäseniä murhattiin molempien toimesta, joista merkittävimmäksi osoittautui Huntlyn jaarlin, tuolloisen Gordonin klaanin päämiehen läheisen ystävän murha.[18] Tämä johti Huntlyn jaarlin juonimaan Williamin, 6. Lordi Forbesin pojan murhaa.[18] Huntlyn jaarli syytti Williamia siitä, että tämä oli suunnittelemassa Skotlannin kuningas Jaakko viidennen salamurhaa, jonka olisi toteuttanut ampumalla häneen tykillä.[18] William pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan, mutta vain muutama päivä tämän jälkeen hänen tuomionsa mitätöitiin ja Forbesin klaanin maine puhdistettiin valheellisista syytöksistä.[18] Myös uskonpuhdistus kuumensi klaanien välisiä suhteita sillä Gordonin klaani pitäytyi katolilaisuudessa kun taas Forbesin klaani siirtyi protestanteiksi.[18] Forbesin muut viholliset, kuten Leslien klaani, Irvinen klaani ja Setonin klaani liittyivät Gordonien tueksi kun taas Keithin klaani, Fraserin klaani sekä Crichtonin klaani tukivat Forbesia.[18] Kaksikymmentä Gordonin klaanilaista sai surmansa Forbesien järjestämässä juhlassa[19], joka johti klaanien välisen kamppailun huippuunsa Tilleanguksen taistelussa sekä Craibstonen taistelussa.[19] Klaanien välinen kilpailu saatiin rauhoitettua vasta kahden Skotlannin parlamentin pakottavan väliintulon tuloksena.[20]

1600-lukuMuokkaa

Alexander, 10. Lordi Forbes, oli Kustaa II Aadolfin luutnanttikenraali kolmikymmenvuotisen sodan aikana.[21] Palatessaan Skotlantiin hänelle annettiin tehtäväksi lakkauttaa Irlannissa vallinneet kapinat.[22] Hän jäi eläkkeelle Saksassa ja kuoli 20. huhtikuuta 1672 Tukholmassa, Ruotsissa.[22]

1700-lukuMuokkaa

Molempien jakobiittikapinoiden aikana jakobiitit yrittivät vallata Duncan Forbesin, 5. Lordi Cullodenin maita. Duncan Forbes, joka oli kuuluisa whigi, sai syksyllä 1745 tehtäväkseen taistella jakobiittien kapinaa vastaan.[23]

TartaaniMuokkaa

Tartaanin kuva Lisätietoa
  Forbesin klaanin tartaani (nykyinen), rekisterinumero 1214 (1. tammikuuta 1819).
Ei kuvaa Forbesin klaanin tartaanit 2 - 6, rekisterinumeroilla 1215-1219 (ei päivämääriä).
Ei kuvaa Koristetartaani, rekisterinumerolla 1220 (1. tammikuuta 1970).
Ei kuvaa Juhlatartaani, rekisterinumerolla 1222 (1. tammikuuta 1970).
Ei kuvaa Muinainen tartaani, rekisterinumero 1225 (1. tammikuuta 1949).

Tunnettuja suvun jäseniäMuokkaa

Klaanin linnatMuokkaa

  • Druminnor Castle, Rhynie, Aberdeenshire
  • Castle Forbes, nykyinen päälinna, Alford, Aberdeenshire
  • Craigievar Castle, julkisesti avoinna vuodesta 1963
  • Tolquhon Castle, rakennettu vuosien 1584 ja 1589 välissä
  • Pitsligo Castle, nykyään raunioina
  • Corse Castle, nykyään raunioina, Lumphanan, Aberdeenshire
  • Corgarff Castle, palanut vuonna 1571
  • Culloden House, entinen päälinna
  • Bunchrew House, nykyään arvostettu hotelli
  • Callendar House, Forbes of Newen sukuhaaran linna

LähteetMuokkaa

  1. George Way; Romilly Squire, Collins clans & tartans (London: HarperCollins, 2000)
  2. a b c The Scottish clans and their tartans (Edinburgh: W. & A.K. Johnston, 1900) access link Page 22
  3. George Eyre-Todd: The Highland Clans of Scotland: Their History and Traditions. Heath, Cranton limited, 1923.
  4. a b Ritarihuone ritarihuone.fi.
  5. a b James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 22. David Douglas, 1907.
  6. Alistair and Henrietta Tayler: The House of Forbes, s. 3. Scotpress, 1987.
  7. a b c James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 43. David Douglas, 1907.
  8. a b John Burke & Sir Bernard Burke: Burke's Peerage, Baronetage, and Knightage, s. 938. Burke's Peerage Ltd, 1963.
  9. a b James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 46. David Douglas, 1907.
  10. a b George Edward Cokayne: The Complete Peerage of England Scotland Ireland Great Britain and the United Kingdom, Extant Extinct or Dormant, s. 544. The St. Catherine Press, Ltd., 1926.
  11. a b c Way, George of Plean; Squire, Romilly of Rubislaw: Collins Scottish Clan & Family Encyclopedia, s. 138. HarperCollins, 1994.
  12. Way, George of Plean; Squire, Romilly of Rubislaw: Collins Scottish Clan & Family Encyclopedia, s. 138. HarperCollins, 1994.
  13. Alistair and Henrietta Tayler: The House of Forbes, Revised Edition, s. 29. Scotpress, 1987.
  14. a b Alistair and Henrietta Tayler: The House of Forbes, Revised Edition, s. 31. Scotpress, 1987.
  15. James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 49. David Douglas, 1907.
  16. James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 51. David Douglas, 1907.
  17. James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 52-3. David Douglas, 1907.
  18. a b c d e f Way, George, of Plean.: Collins Scottish clan & family encyclopedia. Glasgow: HarperCollinsPublishers, 1994. 32241632. ISBN 0-00-470547-5, 978-0-00-470547-7, 0-7607-1120-8, 978-0-7607-1120-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2020).
  19. a b Coventry, Martin.: Castles of the clans : the strongholds and seats of 750 Scottish families and clans. Musselburgh, Scotland: Goblinshead, 2008. 231839806. ISBN 978-1-899874-36-1, 1-899874-36-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2020).
  20. Way, George, of Plean.: Collins Scottish clan & family encyclopedia. Glasgow: HarperCollinsPublishers, 1994. 32241632. ISBN 0-00-470547-5, 978-0-00-470547-7, 0-7607-1120-8, 978-0-7607-1120-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2020).
  21. Duncan A. Bruce: The Mark of Scots, s. 159. Kensington Publishing Corp., 1996.
  22. a b James Balfour Paul: The Scots Peerage, Founded on Wood's Edition of Sir Robert Douglas's Peerage of Scotland, s. 62. David Douglas, 1907.
  23. Simpson, Peter, Captain.: The Independent Highland Companies, 1603-1760. Edinburgh: J. Donald Publishers, 1996. 49416302. ISBN 0-85976-432-X, 978-0-85976-432-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2020).