Fokker F.VII

matkustajalentokone

Fokker F.VII, kolmimoottorisen muunnoksen mukaisesti Fokker Trimotor, oli Anthony Fokkerin suunnittelema ja Fokker-lentokoneyhtiön rakentama 1920-luvulta peräisin oleva matkustajalentokone. Prototyyppi lensi ensilentonsa 11. huhtikuuta 1924, ja se oli varustettu 360 hv:n Rolls-Royce Eagle -moottorilla. Kone oli teräsputkirunkoinen, puusiipinen ylätaso, ja perustui edeltäjiensä F.II - F.VI -malleihin.

Fokker F.VII
Fokker F.VIIb-3m, Southern Cross, oli ensimmäinen Tyynenmeren ylittänyt lentokone.
Fokker F.VIIb-3m, Southern Cross, oli ensimmäinen Tyynenmeren ylittänyt lentokone.
Tyyppi matkustajalentokone
Valmistaja Fokker
Suunnittelija Anthony Fokker
Fokker F.VII

1925 esiteltiin F.VIIa, jossa siiven muotoilua ja laskutelineen rakennetta oli parannettu ja voimalaitteena oli 480-hevosvoimainen Bristol Jupiter. F.VIIa-mallia valmistettiin yhteensä 42 kappaletta.

F.VII:stä kehitettiin myös 3-moottoriset muunnokset F.VIIa/3M ja F.VIIb/3M, joita usea lisenssivalmistaja valmisti yhteensä 114 kappaletta. Tämä kolmimoottorinen malli oli tunnetuin aikansa Fokker-koneista, ja sitä kutsuttiin yleisesti Fokker Trimotoriksi. Malli hallitsi Euroopan markkinoita, kunnes Saksan ja Yhdysvaltojen kokometalliset matkustajakoneet tulivat markkinoille 1930-luvun puolivälissä. Vastaavia koneita olivat esimerkiksi Boeing 247, Douglas DC-2 ja Yhdysvaltojen armeijan Atlantic C-2. Charles Kingsford Smith lensi Fokker F.VIIb-3M-koneella ensimmäisenä Tyynenmeren yli.

Fokker F.VII -konetta käytettiin sotilastoimissa Espanjassa, Hollannissa, Jugoslaviassa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Ford Trimotor

muokkaa

Yhdysvaltoihin Fokker ei saanut myydä konetta suoraan, vaan autoyhtiö Ford rakensi Fokker Trimotoria lisenssillä Ford Trimotor -nimisenä.

Käyttö Suomessa

muokkaa
 
FE-2 Kotkan edustalla maaliskuussa 1942

Tanskan Punaisen Ristin keräämillä varoilla hankittiin vuonna 1941 Suomen ilmavoimille yksi yksimoottorinen Fokker F.VIIa -kone tunnukseltaan OY-DEV, valmistusnumeroltaan 4990. Kone lennettiin Suomeen 28. lokakuuta 1941. Kone sai tunnuksen FE-2, ja se oli käytössä Lentolaivue 16:lla ja 6:lla muun muassa ambulanssikoneena. Kone luovutettiin Lentovarikolle 21. kesäkuuta 1943 huonon kunnon takia ja poistettiin luetteloista 9. elokuuta 1943. FE-2:n kokonaislentoajaksi tuli 4 510 tuntia, josta ilmavoimissa 102 tuntia.

Puolan valtion lentokoneyhtiön LOT:in liikennekone SP-AOE, Fokker F.VIIb-3m, meni nokan kautta ympäri Malmin lentoasemalla ilman pahempia henkilövahinkoja 12. tammikuuta 1938, ja se oli Malmin ensimmäinen lento-onnettomuus.

Tekniset tiedot (Fokker F.VIIa FE-2)

muokkaa

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Matkustajat: 8
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&014.050000014,50 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&019.030000019,30 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.09000003,90 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&058.050000058,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01850.&&&&001 850 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&03600.&&&&003 600 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Bristol Jupiter VI 9Ab yhdeksänsylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0358.&&&&00358 kW (&&&&&&&&&&&&0480.&&&&00480 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0190.&&&&00190 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0150.&&&&00150 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01050.&&&&001 050 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&03100.&&&&003 100 m

Lähteet

muokkaa
  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen. Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0
  • Jukka Raunio, SP-AOE 12.1.1938, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 1/1996, ISSN 1237-2315.

Viitteet

muokkaa
  1. Heinonen & Valtonen: s. 185-186

Aiheesta muualla

muokkaa