ACF Fiorentina

ACF Fiorentina
Koko nimi	ACF Fiorentina S.p.A.
Perustettu	1926 (AC Fiorentina), 2002 (ACF Fiorentina)
Kaupunki	Firenze, Italia
Kenttä	Stadio Artemio Franchi
– kapasiteetti	43 147
Sarja	Serie A
Sarjataso	1.
Puheenjohtaja	Mario Cognigni
Päävalmentaja	Raffaele Palladino
	Infobox OKNimi-testi OK

ACF Fiorentina (ennen AC Fiorentina) on firenzeläinen jalkapalloseura, joka perustettiin alun perin vuonna 1926 kahden seuran, Libertasin ja Club Sportivo Firenzen, yhdistyessä. Seuran alkuperäiset värit olivat punainen ja valkoinen, mutta vuonna 1928 seuran väriksi vakiintui violetti, josta tulee myös seuran lempinimi La Viola. ACF Fiorentinasta käytetään myös lempinimeä Gigliati Firenzen vaakunakukan (giglio) mukaan, joka löytyy myös seuran logosta.

Seura pelaa kotiottelunsa Italian jalkapalloliiton (FIGC) entisen puheenjohtaja Artemio Franchin mukaan nimetyllä stadionilla, jonka suunnitteli alun perin arkkitehti Pier Luigi Nervi. Stadion otettiin käyttöön 13. syyskuuta 1931 ja sitä uusittiin merkittävästi jalkapallon MM-kisoja varten vuonna 1990. Sen kapasiteetti on 47 282 ja kentän mitat ovat 105 m x 68 m.^[1]

ACF Fiorentina on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Italian tunnetuimmista jalkapalloseuroista, vaikka se edustaa vain keskikokoista kaupunkia, Firenzeä. 2000-luvun alussa seura ajautui vakavaan talouskriisiin, joka johti konkurssiin ja toiminnan lopettamiseen. Tämän jälkeen Fiorentina perustettiin uudelleen ja on palannut Italian jalkapallon huipputasolle.^[2] Fiorentina sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa sijalle 36.^[3]

Historia

Perustaminen ja varhaiset vuodet

Jalkapallon historia Firenzessä alkoi jo ennen ACF Fiorentinan perustamista. Vuonna 1898 kaupunkiin perustettiin Firenze Football Club, joka kuitenkin lakkautettiin muutaman vuoden kuluttua. 1910-luvulla kaksi paikallista urheiluseuraa, Club Sportivo Firenze ja Palestra Ginnastica Fiorentina Libertas, aloittivat jalkapallotoiminnan omissa jaostoissaan.^[2]

CF Fiorentina perustettiin virallisesti vuonna 1926, kun CS Firenze ja PG Libertas yhdistyivät. Vuonna 1931 seuralle rakennettiin uusi, tilava stadion, mikä herätti innostusta kannattajien keskuudessa. Seuran ensimmäiset vuosikymmenet kuluivat kuitenkin pääosin Italian jalkapallon alemmilla sarjatasoilla. Ainoa merkittävä saavutus tältä kaudelta oli Italian cupin voitto vuonna 1940.^[2]

Ensimmäinen kultakausi (1950–1969)

AC Fiorentina kaudella 1966–67.

1950-luku merkitsi Fiorentinalle huomattavaa nousua Italian jalkapallon huipulle. Seura voitti ensimmäisen Italian mestaruutensa, eli scudetton, vuonna 1956 ylivoimaisella 12 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen joukkueeseen. Seuraavalla kaudella joukkue eteni Euroopan cupin finaaliin, jossa se hävisi Real Madridille 2-0 Santiago Bernabéun stadionilla Vuonna 1961 Fiorentina voitti toisen Coppa Italia -pokaalinsa sekä ensimmäisen Cup-voittajien cupin voittamalla finaalissa Glasgow Rangersin.^[2]

Menestyksekäs ajanjakso jatkui 1960-luvulla. Kolmas Coppa Italia -voitto tuli vuonna 1966 ja toinen Scudetto-mestaruus vuonna 1969, jolloin Fiorentina voitti suosikkeina pidetyt Milanin ja Cagliarin.^[2]

Vaihtelevat vuosikymmenet (1970–2000)

1970-luku oli Fiorentinalle tasaisempaa aikaa, mutta seura onnistui silti voittamaan neljännen Coppa Italia -pokaalinsa vuonna 1975. 1980-luvulla presidentiksi nousi Flavio Pontello, joka alkoi hankkia seuraan nimekkäitä pelaajia, kuten Roberto Baggion. Vaikka joukkue pelasi näyttävää jalkapalloa ja sijoittui korkealle sarjataulukossa, se ei onnistunut voittamaan pokaaleja tällä ajanjaksolla. 1990-luvulla Fiorentina hankki huippupelaajia, kuten argentiinalaisen Gabriel Batistutan, mutta saavutti ainoastaan yhden Coppa Italia -voiton vuonna 1996.^[2]

Konkurssi ja uusi alku (2001–2004)

Vuosituhannen vaihteessa Fiorentinan kannattajia kohtasi shokeeraava uutinen: seura oli syvästi velkaantunut. Tilanne kärjistyi heinäkuussa 2001, kun poliisi teki rahanpesututkimuksen yhteydessä ratsian omistaja Vittorio Cecchi Gorin kotiin. Seuran taloudellinen tilanne paljastui katastrofaaliseksi, ja AC Fiorentina ajautui konkurssiin vuonna 2002. Konkurssin jälkeen perustettiin uusi seura, Fiorentina Viola, joka joutui aloittamaan kilpailutoiminnan Italian kolmannelta sarjatasolta, Serie C2:sta.^[2]

Uusi seura nousi nopeasti sarjatasoja ja seura siirtyi suoraan Serie C2:sta Serie B:hen, ohittaen Serie C1:n. Voitettuaan Perugian pudotuspeleissä seura palasi Serie A:han kaudeksi 2004-2005. Matkan varrella seura osti takaisin oikeudet alkuperäiseen nimeensä ja palasi käyttämään nimeä ACF Fiorentina.^[4]^[2]

Seura nykypäivänä (2004–)

Fiorentinan faneja vuonna 2005.

Palattuaan Serie A:han kaudella 2004-2005, Fiorentina vakiinnutti asemansa kilpailukykyisenä seurana Italian pääsarjassa. Menestystä tuli erityisesti Cesare Prandellin ja myöhemmin Vincenzo Montellan valmennuskausilla. Vincenzo Montellan johdolla Fiorentina sijoittui kolme peräkkäistä kertaa neljänneksi (2012-2015) ja kaudella 2014-2015 seura eteni Eurooppa-liigan semifinaaliin.^[2]

Vuonna 2006 ACF Fiorentina sai syytteen sopupelaamisesta edellisillä kausilla. Tuomioistuin tuomitsi Fiorentinan putoamaan Serie B:hen ja aloittamaan seuraava kausi pistemenetyksillä. Myös seuran presidentti Andrea Della Valle ja hänen veljensä saivat toimitsijakiellot. Valituksen ansiosta ACF Fiorentinaa ei lopulta pudotettu Serie B:hen vaan se aloitti Serie A:ssa miinuspisteillä (–19) kuitenkaan saamatta pelata Mestarien liigassa. Lokakuun lopulla kauden jo alettua vetoomustuomioistuin lievensi tuomiota, ja Fiorentina sai lopulta 15 miinuspistettä.^lähde?

Della Vallen perhe, joka omisti seuran vuosina 2002-2019, oli keskeisessä roolissa seuran vakauttamisessa konkurssin jälkeen. Vuodesta 2019 lähtien amerikkalainen liikemies Rocco Commisso on omistanut seuran ja investoinut voimakkaasti sen kilpailukyvyn palauttamiseen. Seuran viimeaikaisiin saavutuksiin kuuluu Konferenssiliigan finaalipaikka vuonna 2023, jossa Fiorentina hävisi niukasti Englannin West Ham Unitedille.