Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä

Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä[1] (m.kreik. Περὶ τῶν ἀρεσκόντων τοῖς φιλοσόφοις φυσικῶν δογμάτων, Peri tōn areskontōn tois filosofois fysikōn dogmatōn; lat. De placitis philosophorum tai Placita philosophorum) on Plutarkhoksen Moralia-kokelmaan (kirja XI, 61) kuuluva tutkielma, joka käsittelee luonnonfilosofiaa ja luonnontieteitä. Se on kuitenkin epäperäinen, ja sen kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Plutarkhos.

Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä
Περὶ τῶν ἀρεσκόντων τοῖς φιλοσόφοις φυσικῶν δογμάτων
Teoksen alku Plutarkhoksen Moralian vuoden 1531 laitoksessa.
Teoksen alku Plutarkhoksen Moralian vuoden 1531 laitoksessa.
Alkuperäisteos
Kirjailija Pseudo-Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 100-luku
Sarja: Moralia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia

muokkaa

Tutkielma Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä on ajoitettu 100-luvun puoliväliin. Se liitettiin jo pian Plutarkhoksen teosten joukkoon. Todellisuudessa se vaikuttaa olevan jonkun muun tekemä tiivistelmä varhaisemmasta teoksesta. Perinteisesti kyseinen alkuperäinen teos on laitettu Aetioksen nimiin ja ajoitettu noin vuoteen 100.[2][3] Aetioksen olemassaolo on kuitenkin myös kyseenalaistettu, ja alkutekstin ajoitukseksi on ehdotettu jo 40–30-lukuja eaa.[3][4]

Eusebios Kesarealainen hyödynsi tutkielmaa laajasti lähteenään teoksessa Praeparatio evangelica. Hänen tavoitteenaan oli käyttää sitä osoittamaan, kuinka erilaisia ja keskenään ristiriitaisia mielipiteitä kreikkalaisilla filosofeilla oli.[2] Giorgio Valla käänsi Pseudo-Plutarkhoksen teoksen latinaksi ja liitti sen oman teoksensa De expetendis et fugiendis rebus (1501) kirjoiksi XX–XXI. Sillä oli suuri vaikutus Nikolaus Kopernikuksen tietämykseen antiikin luonnonfilosofiasta.[5] Odoardo Corsini toimitti Pseudo-Plutarkhoksen teoksen tekstilaitoksen sekä teki siitä latinankielisen käännöksen, joka julkaistiin vuonna 1750.[6]

Sisältö

muokkaa

Tutkielma oli nimensä mukaisesti yhteenveto eri filosofien ja koulukuntien mielipiteistä koskien luonnonfilosofiaa.[2] Se koostuu viidestä kirjasta ja käsittelee yhteensä 133 eri kysymystä yhtä monessa luvussa.[7]

Lähteet

muokkaa
  1. Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. (Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja) Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9
  2. a b c Carriker, Andrew James: The Library of Eusebius of Caesarea. (Vigiliae Christianae, Supplements) Brill, 2003. ISBN 9789047402312 Teoksen verkkoversio.
  3. a b Lebedev, Andrei V.: Did the Doxographer Aetius Ever Exist? iphras.ru. Viitattu 22.3.2021.
  4. Lebedev, Andrei V.: The Origin and Transmission of the Doxographical Tradition Placita Philosophorum (Arius Didymus, Ps.Plutarch, Stobaeus, Theodoret, Nemesius, Porphyrius) Academia.edu. Viitattu 22.3.2021.
  5. a b c d e f Goddu, André: Copernicus and the Aristotelian Tradition: Education, Reading, and Philosophy in Copernicus's Path to Heliocentrism, s. 230. (Medieval and Early Modern Science) Brill, 2010. ISBN 9789004183629 Teoksen verkkoversio.
  6. Santinello, Giovanni & Piaia, Gregorio: Models of the History of Philosophy: Volume II: From Cartesian Age to Brucker, s. 292. (International Archives of the History of Ideas Archives internationales d'histoire des idées, nide 204) Springer Science & Business Media, 2010. ISBN 9789048195077 Teoksen verkkoversio.
  7. Van der Stockt, L.: Plutarchea Lovaniensia: A Miscellany of Essays on Plutarch, s. 142. (Studia Hellenistica, ISSN 0779-3448, osa 32) Université catholique de Louvain, 1996. ISBN 9789042927698

Aiheesta muualla

muokkaa