Filibus
Filibus on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Mario Roncoronin ohjaaman seikkailuelokuvan pääosaa esittää Cristina Ruspoli.
| Filibus | |
|---|---|
 Elokuvan mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Mario Roncoroni |
| Käsikirjoittaja | Giovanni Bertinetti |
| Kuvaaja | Luigi Fiorio, Massucco |
| Pääosat | Cristina Ruspoli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Corona Films |
| Ensi-ilta | 14. huhtikuuta 1915 (Rooma) |
| Kesto | 1592 metriä (79 min) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Juoni muokkaa
Filibus on naispuolinen mestarivaras, jolla on kolme identiteettiä. Hän on elegantti paronitar Troixmonde, tummanpuhuva naamiomies ja sliipattu kreivi de la Brieve. Filibus siirtyy paikasta toiseen ilmalaivallaan ja käyttää hyväkseen tekniikan uusimpia keksintöjä. Anarkistinen seikkailija käy kissa- ja hiirileikkiä etsivä Hardyn kanssa, jonka hän lavastaa egyptiläisen kissaveistoksen timanttisilmien varastajaksi. Filibus kaappaa panttivangikseen myös patsaan omistavan Leo Sandyn, mutta tämä onnistuu pakenemaan ja todistamaan Hardyn syyttömäksi. Elokuvan loppu jää avoimeksi jatko-osaa varten.[1]
Näyttelijät muokkaa
| Cristina Ruspoli | … | Filibus |
| Giovanni Spano | … | |
| Mario Mariani | … | |
| Filippo Vallino | … | [2] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto muokkaa
Torinolaisen Corona Filmsin tuottama Filibus on erikoinen ja hauska pienen budjetin jännitysseikkailu, jota voidaan pitää tieteiselokuvien varhaisena edeltäjänä[3]. Sen sankaritarta esittää varsin tuntemattomaksi jäänyt[4] Cristina Ruspoli, joka oli aikaisemmin näytellyt pääosia historiallisissa elokuvissa Jone o Gli ultimi giorni di Pompei (1913), Spartacus (1913) ja Salambò (1914)[5].
Filibusin esikuvia ovat Louis Feuilladen Fantomasin kaltaiset herrasmiesvarkaista kertovat elokuvasarjat. Sen erikoistehosteet ovat kovin vaatimattomia, mutta filmin sävytys ja värjäys saa ne vetoamaan mielikuvitukseen.[1] Miesten vaatteisiin pukeutuminen, ilmailu ja uudet tekniset vempaimet heijastavat yläluokan naisten vapautumista perinteisistä sukupuolirooleista[4]. Filibus on mainittu jopa yhtenä elokuvahistorian ensimmäisistä lesbohahmoista[5].
Aikalaiskriitikot pitivät elokuvaa lapsellisena ja naurettavana[2]. Lehtimainoksen perusteella Filibus oli tarkoitettu viisiosaiseksi sarjaksi, mutta sen ensimmäinen osa Gli occhi del gatto egiziano (”Egyptiläisen kissan silmät”)[6] lienee jäänyt sarjan ainoaksi. Elokuvan värillinen kopio on säilynyt Alankomaiden elokuvamuseossa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, prima parte (1992), s. 190–192.
- ↑ Il cinema ritrovato 1997 cinetecadibologna.it. Viitattu 10.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 2, 109–110. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
- ↑ a b Internationales Frauenfilmfestival frauenfilmfestival.eu. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 10.6.2015. (saksaksi)
- ↑ La vita cinematografica, 31.12.1914. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2015. (italiaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Filibus Internet Movie Databasessa. (englanniksi)