Avaa päävalikko
Hakusana ”feuillantit” ohjaa tänne. Katolisesta kongregaatiosta kerrotaan artikkelissa Feuillantit (luostarijärjestö).

Feuillanttien klubi (ransk. Club des Feuillants, virallinen nimi Amis de la Constitution, ”Perustuslain ystävät”) oli Pariisissa Ranskan vallankumouksen aikana vuosina 1791–1792 toiminut perustuslaillisen monarkian kannattajien poliittinen keskustelukerho. Nimitys johtui klubin kokoontumispaikasta, vanhan sisteriläisjärjestön feuillanttien (Feuillants) luostarista kaupungin keskustassa, lähellä Tuileries’n palatsia.

Feuillanttien klubi kannatti perustuslaillista monarkiaa aikana, jolloin kuninkaanvallan kumoaminen oli saamassa kannatusta Ludvig XVI:n epäonnisen pakomatkan ja kiinnijäämisen jälkeen kesäkuussa 1791. Uusi klubi syntyi, kun siihen asti maltillisen jakobiiniklubin piirissä nousi radikalisoitumisen mukana esille niitä, jotka halusivat jatkaa entistä valtiomuotoa uuden perustuslain alaisuudessa. Erosta tuli julkinen, kun perustuslaillisen monarkian kannattajat julkaisivat asiaansa perustelevan lehtisen 16. heinäkuuta 1791.

Uuden klubin jäseniksi tuli 264 entistä jakobiinia. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tasapainottaa radikaalien jakobiinien aina vain painavampaa vaikutusvaltaa. Ensimmäiset istunnot pidettiin Palais-Royalissa ja sitten rue Saint-Honorélla sijainneessa luostarissa.

Feuillants-klubin johtajana toimi Antoine Barnave, joka oli kansalliskokouksen määräämänä ollut hakemassa kuninkaallista perhettä takaisin Varennesista. Jäsenistöön kuului poliitikkoja, tiedemiehiä ja korkeita upseereita, mm. matemaatikko, tähtitieteilijä ja useita tieteellisiä teoksia julkaissut Jean Sylvain Bailly sekä Yhdysvaltain vallankumouksessa mainetta saanut markiisi La Fayette. Muita olivat Alexandre Théodore Victor Lameth, Emmanuel Joseph Sieyès, Louis Ramond de Carbonnières, Vincent-Marie Viénot de Vaublanc, Bernard Germain de Lacépède, Bernard Journu-Auber, Hugues-Bernard Maret ja sallivuutta puolustanut protestanttinen pastori Paul-Henri Marron.

Klubi menetti vaikutusmahdollisuutensa, kun Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous hajotettiin 21. syyskuuta 1792. Saman vuoden maaliskuussa girondistit olivat sulkeneet feuillantit Ranskan hallituksen ulkopuolelle kostoksi siitä, että he olivat vastustaneet sotaa Itävallan kanssa. Monarkian kaaduttua 10. elokuuta klubin jäsenet joutuivat maalitauluiksi. Laadittiin 841 nimen luettelo ja klubin jäseniä pidätettiin ja syytettiin maanpetoksesta. Monia teloitettiin myöhemmin niin sanottuna terrorin aikana vuosina 1793–1794.

Feuillantti-nimeä käytettiin vielä jonkin aikaa loukkauksena, joka tarkoitti samaa kuin ”maltillinen”, ”kuninkaanvallan kannattaja” ja ”aristokraatti”.