Ferritiini
Ferritiini on pallomainen proteiinikompleksi, joka koostuu raudasta ja apoferriini-nimisestä proteiiniosasta. Normaalisti ihmisen elimistön raudasta ferritiiniin on varastoitunut noin 20 %[1]. Yksi ferritiinikompleksi pystyy sitomaan jopa 4 500 Fe3+-ionia. Ferritiiniä esiintyy jokaisessa solussa ja jokainen solu kykenee myös tuottamaan sitä. Solut myös säätelevät ferritiinin määrää raudan yli- tai alimäärän perusteella[1]. Aneemisella henkilöllä ferritiinin määrä on pieni, jos anemian syynä on raudanpuute.
Ferritiini toimii elimistön rautavarastona. Jos varastorauta eli ferritiini laskee alle viitearvojen, kyseessä on raudanpuute. Raudanpuutteen oireita ovat väsymys, suorituskyvyn lasku, korkea syke ja sydämen tykytykset. Lisäksi raudanpuute voi aiheuttaa kalpeutta, päänsärkyä ja hengenahdistusta.[2]
Ferritiinipitoisuus mitataan verikokeella (S-Ferrit). Ferritiinin viitearvot ovat naisilla 10–150 µg/l ja miehillä 28–370 µg/l. Merkintä µg/l tarkoittaa mikrogrammaa litrassa. Raudanpuutetta on syytä epäillä, kun ferritiiniarvo on alle 30 μg/l ja henkilöllä on raudanpuutteeseen viittaavia oireita ja hän kuuluu raudanpuutteen riskiryhmään (esim. runsaat kuukautiset, synnytykset, verenluovutukset, puutteellinen ruokavalio).[3]
Alhaisella ferritiinitasolla on todettu kirjallisuudessa myös yhteys ADHD-ylivilkkaushäiriöön.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Aineenvaihduntasairaudet Duodecim. Viitattu 23. toukokuuta 2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ferritiini ja raudanpuute Terveystalo. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ Ferritiini ja raudanpuute Terveystalo. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ Seppänen, Anne: [Raudanpuutteella voi olla rooli lasten ADHD:n taustalla Raudanpuutteella voi olla rooli lasten ADHD:n taustalla] Lääkärilehti. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024.