Ferdinand Christian Baur
Ferdinand Christian Baur (21. kesäkuuta 1792 Schmiden, Württembergin herttuakunta – 2. joulukuuta 1860 Tübingen) oli saksalainen teologi ja kirkkohistorioitsija. Hän oli niin sanotun nuoremman Tübingenin koulukunnan perustaja.[1][2][3][4]
| Ferdinand Christian Baur | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. kesäkuuta 1792 Schmiden, Württembergin herttuakunta (nykyään Fellbach, Baden-Württemberg, Saksa) |
| Kuollut | 2. joulukuuta 1860 (68 vuotta) Tübingen, Württembergin herttuakunta |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Otto Pfleiderer |
|
|
|
Elämä ja ura
muokkaaBaur aloitti teologian opinnot Tübingenissä Ernst Gottlieb Bengelin johdolla. Hänestä tuli pappi vuonna 1814, vuonna 1817 Blaubeurenin teologisen seminaarin opettaja ja yhdeksän vuotta myöhemmin Tübingenin yliopiston jumaluusopin professori, jossa virassa pysyi kuolemaansa saakka.[1][2][3][4]
Aluksi Baurin teologiassa Friedrich Schleiermacherin vaikutus oli suurin, mutta vähitellen hän liittyi Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin, jonka dialektista menetelmää hän sovelsi teologian alalle, ensin dogmihistorian alalla. Baur onkin nykyaikaisen dogmihistorian tienraivaajia. Hänen varhaiset julkaisunsa, muun muassa Symbolik und Mythologie oder die Naturreligion des Alterturms (1824–1825), käsittelivät mytologiaa ja dogmihistoriaa. Hänen varsinainen tieteellinen työnsä kohdistui Uuden testamentin kritiikkiin. Baurin näkemyksen mukaan kristinusko ei ollut ensiesiintymisessään valmis aate, vaan se oli kehittynyt voimakkaasti varhaisimman historiansa aikana. Uuden testamentin ja kirkkoisien kirjoitusten tutkiminen oli paljastanut hänelle, että kirkon varhaisimmat johtajat eivät olleet niin yhtenäisiä kuin tähän asti oli luultu. Varhaisin kristinusko oli hyvin lähellä juutalaisuutta; Paavali, joka antoi kristinuskolle sen yleismaailmallisen luonteen, oli ensimmäinen, joka poisti juutalaiset elementit. Juutalais-kristillinen ryhmä, jota johtivat kaksitoista ensimmäistä apostolia, suhtautui enemmän tai vähemmän vihamielisesti Paavalin kristinuskokäsitykseen. Apostolista aikaa hallitsi juutalaisuuden ja paavalilaisuuden tai pakanakristittyjen välinen jännite ja taistelu, kun taas myöhempi aika pyrki tasoittamaan vastakkaisuuksia korostaakseen kirkon yhteyttä. Baurin mukaan siis jos jossakin Uuden testamentin kirjassa on huomattavissa rauhoittava sävy ja päämäärä ja painotetaan kirkkoa, sen yhteyttä ja uskoa, niin on tämä selvä todiste kirjan apostolista aikaa myöhäisemmästä alkuperästä. Baurin mielestä Paavalin kirjeistä aitoja olivat vain Galatalaiskirje, 1. Korinttolaiskirje ja 2. Korinttolaiskirje sekä, vähintään kahta viimeistä lukua lukuun ottamatta, Roomalaiskirje. Muut epistolat eivät olleet aitoja, ja Apostolien teot ja Johanneksen evankeliumi olivat syntyneet apostolisen ajan jälkeen. Hänen kriittiset tutkimuksensa Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista on koottu teokseen Paulus, der Apostel Jesu Christi (1845). Baur julkaisi myös puhtaasti teologisia kirjoituksia, kuten Gegensatz des Katholizismus und Protestantismus nach den Prinzipien and Hauptdogmen der beiden Lehrbegriffe (1834), joka oli protestantismin voimakas puolustus.[1][2][3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Baur, Ferdinand Christian Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ a b c Ferdinand Christian Baur Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ a b c Baur, Ferdinand Christian Neue Deutsche Biographie. 1953. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ a b c Ferdinand Christian Baur Nordisk familjebok. 1904. Viitattu 10.12.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand Christian Baur Wikimedia Commonsissa
