Epistola

Kirje Uudessa testamentissa

Epistolat (kreik. ἐπιστολή, epistolē, "kirje") ovat Uuden testamentin kirjoja, jotka ovat alkuaan olleet kirjeitä. Niitä kutsutaan epistoloiksi juontuen kreikan sanasta epistoleeli, joka tarkoittaa suomeksi kirjettä.[1] Nämä kirjeet on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla antamaan ohjeistusta seurakunnan järjestelyistä ja käytännöistä. Niiden säilymistä on auttanut se, että ne on alun perinkin kirjoitettu kirjalliseen muotoon, toisin kuin esimerkiksi evankeliumit, jotka kulkivat aluksi suullisessa muodossa.

Ensimmäisen Pietarin kirjeen alkua. Käsikirjoitus vuodelta 1407.

Suurimman osan Uudessa testamentisa olevista kirjeistä on nimetty apostoli Paavalin mukaan (Kirjeet roomalaisille, korittilaisille, galatalaisille, efesolaisille, kolossalaisille, tessalonikilaisille, Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille). Uuden testamentin kirjakokoelmaan kuuluu yhteensä 21 kirjettä, epistolaa.

Epistolaksi kutsutaan sunnuntain ja pyhäpäivän lukukappaleita, jotka luetaan jostakin Uuden testamentin kirjeestä messussa tai sanajumalanpalveluksessa. Nykyinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelusten kirja tuntee epistolatekstille nimen "toinen lukukappale".[2]

Uuden testamentin kirjeet, epistolatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Epistola evl.fi. Viitattu 18.4.2020.
  2. ”I Jumalanpalvelusten kirja”, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkokäsikirja I-III, s. 23. Kirjapaja.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.