Feeliks Jokipii
Feeliks Jokipii (20. maaliskuuta 1893 Jalasjärvi – 13. marraskuuta 1963) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Sameli Jokipii ja Katri Riihimaa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Rakel Kristiina Maneliuksen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Jokipii kävi kansakoulun, sitten Ilmajoen kansanopiston vuonna 1913 sekä Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistyksen yksivuotisen käsityökoulun vuonna 1914. Hän suoritti Reserviupseerikoulun vuonna 1926 ja Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuonna 1933.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Jokipii liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 25. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella, jonka jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Jokipii saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen Jokipii määrättiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän palveli koulutusaliupseerina, komppanianvääpelinä ja joukkueenjohtajana eri komppanioissa ja aliupseerikoulussa. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja matkusti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, missä hän toimi kaivos- ja sahateollisuuden parissa. Takaisin Suomeen hän palasi keväällä 1925 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 1. elokuuta 1925 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi koulutusaliupseerina, komppanianvääpelinä sekä asevaraston hoitajana.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Jokipii osallistui talvisotaan aluksi komppanianvääpelinä Jalkaväkirykmentti 12:sta 3. konekiväärikomppaniassa ja myöhemmin asemestarina ja ampuma- ja tarvikevarastokomppanianpäällikkönä osallistuen taisteluihin Länsi-Kannaksella ja Viipurinlahdella. Välirauhan aikana hän toimi edelleen edellä mainitussa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin komppanian varapäälliköksi 4. Prikaatin 2. pataljoonaan. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 29. Ampumatarvikevarastokomppanian päälliköksi ja osallistui sotatoimiin Viipurinlahdella, Länsi-Kannaksella, Paateneessa, Karjalan Maaselässä, Suurlahdessa, Krivillä ja Kuuttilahdessa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Helsingin suojeluskuntapiiriin, missä hän toimi Ilmasuojelupiiritarkastajana vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin väestösuojien tarkastajaksi ollen samalla 174. Ilmasuojelukomppanian päällikkönä aina sodan loppuun saakka. Sodan loputtua hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi tarkastajaksi Helsingin kaupungin huoneenvuokralautakuntaan, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1957. Hänet on haudattiin Kaartin hautausmaalle Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.