Faust

klassisen saksalaisen legendan henkilöhahmo
Tämä artikkeli kertoo kuvitteellisesta henkilöstä. Nimen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Faust on fiktiivinen henkilöhahmo, joka myi sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi rajattoman tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä maallisen elämänsä ajaksi, mutta alkoi myöhemmin katua kauppaansa. Tarinassa paholaisen edustajana esiintyy Mefistofeles-niminen hahmo. Tarinan eri versioissa on joko traaginen tai onnellinen loppu: Faust joko päätyy ikuiseen kadotukseen tai pelastuu katuvaisena Jumalan armon ansiosta.

Rembrandt, Faust, 1650–1652.

Faustin tarina on peräisin tuntemattoman saksalaisen kirjailijan vuonna 1587 ilmestyneestä kirjasta Kertomus tohtori Johann Faustenista, laajalti tunnetusta noidasta ja taikurista, miten hän tiettynä aikana myi itsensä paholaiselle, – – kunnes hän vihdoin sai hyvin ansaitun palkkansa. On arveltu, että Faust-hahmo perustuu todelliseen esikuvaan, vuosina 1480–1540 eläneeseen Johann Faustiin.

Faust kirjallisuudessaMuokkaa

Englantilainen renessanssikirjailija Christopher Marlowe kirjoitti tarinasta uuden version, The Tragicall History of Dr. Faustus (1594). Kuuluisin aiheeseen perustuva teos on saksalaisen runoilija-kirjailija-hovimies-luonnonfilosofi Johann Wolfgang von Goethen runomuotoinen tragedia Faust, jonka ensiosa ilmestyi vuonna 1808 ja toinen 1832, pian runoilijan kuoleman jälkeen.

Aiheeseen tarttui myös runoilija Heinrich Heine, joka julkaisi vuonna 1851 teoksen Der Doctor Faust. Thomas Mannin romaani Tohtori Faustus: saksalaisen säveltäjän Adrian Leverkühnin elämä erään hänen ystävänsä kertomana (1947) on oman aikamme merkkiteos.

Faustin hahmo näyttelee keskeistä osaa myös Paavo Rintalan viimeiseksi jääneessä romaanissa Faustus (1996), jossa nykyajan Faustit elävät paholaisen aikaa.

On olemassa grimoire eli loitsukirja, jota on väitetty Faustin kirjoittamaksi, mutta luultavasti joku on vain laittanut kirjan hänen nimiinsä.

Faust kansantarinoissaMuokkaa

Suomalaisissa kansantarinoissa Faust eli "Vauhtus" oli uskonpuhdistaja Martti Lutherin veli. Veljekset olivat poppamiehiä ja matkustelivat ympäri maailmaa kierrellen myös Suomessa. Vauhtus oli tehnyt pirun kanssa sopimuksen, jonka mukaan piru saisi hänen ruumiinsa kuoleman jälkeen mutta Vauhtuksen eläessä pirun täytyi auttaa häntä kaikessä. Tarinoiden Vauhtus oli keksinyt pelikortit ja veljensä kanssa hän matkasi paholaisen vetämässä lasiarkussa pitkin merenpohjaa piirtäen samalla tarkat merikortit kaikista pohjoismeristä.

Kansantarinoiden aiheet lienevät kulkeutuneet Suomeen merimiesten, kauppiaiden ja ulkomailla opiskelleiden suomalaisten välityksellä.[1]

Faust klassisessa musiikissaMuokkaa

Newyorkilainen Janet I. Wasserman on luetteloinut pelkästään musiikillisia Faust-aiheisia teoksia yli viisisataa – joista runsaat kuusikymmentä oopperoita, tragedioista koomisiin ja rock-oopperaan, tai operetteja – ja niitä syntyy jatkuvasti lisää. Valtaosa sävellyksistä perustuu Goethen teoksen ensimmäiseen osaan, joka päättyy Gretchenin kuolemaan.

Muun muassa seuraavat säveltäjät ovat säveltäneet Faust-aiheisia teoksia:

Kiusausta kajota aiheeseen ei voinut välttää myöskään 1800-luvun säveltäjä Karl Faust (pianoteokset Mefisto-galoppi, Gretchen-polkka, Famulus-kvadrilli).

Faust elokuvissaMuokkaa

Kirjallisuuden lisäksi Faustista on tehty suuri määrä elokuvia, kuten F. W. Murnaun Faust (1926).

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lecourt, Dominique: Prometheus, Faust ja Frankenstein: Tieteen etiikka ja sen myyttiset kuvat. (Prométhée, Faust, Frankenstein: Fondements imaginaires de l' éthique, 1996.) Suomentanut Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-836-2.

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faust.