Pelikortit

korttipeliväline
Hakusana ”Korttipakka” ohjaa tänne. Tapio Rautavaaran esittämästä kappaleesta kertoo artikkeli Korttipakka (kappale).

Pelikortit, joista muodostuu korttipakka, ovat peliväline, jolla pelataan erilaisia korttipelejä. Pelikortteja käytetään korttipelien ohella myös taikatemppujen tekemiseen ja ennustamiseen. Ne ovat yleensä kartongista tai muovista valmistettuja

52 kortin korttipakka.

Korttipelit ovat peräisin Kiinasta. Varhaisin tieto pelikorteista on peräisin Kiinasta vuodelta 969. Tarinan mukaan kiinalaiset haareminaiset keksivät pelikortit. Eurooppaan pelikortit tulivat ristiretkeilijöiden mukana. Joidenkin tahojen suhtautuminen pelaamiseen oli kielteinen. Esimerkiksi Ranskassa säädettiin vuonna 1397 kortinpelaamisen kieltävä laki.[1] 1480 pelikortit saivat nykyisen ulkonäkönsä, jossa 52 kortin maita ovat hertta, ruutu, risti ja pata.[2]

Kortit

muokkaa

Tavallisessa länsimaisessa korttipakassa on 52 varsinaista pelikorttia, jokerit ja mahdollisesti ”lakanoita” eli tyhjiä kortteja.

Yleisimmin käytössä on angloamerikkalainen korttipakka, johon kuuluu 52 korttia. Angloamerikkalaisessa korttipakassa ovat käytössä ranskalaiset maat: mustat pata () ja risti () sekä punaiset hertta () ja ruutu (). Jokaisessa maassa on 13 korttia. Maiden kuviot symboloivat keskiajan yhteiskuntahierarkiaa: pata eli keihäänkärki symboloi aatelia, hertta eli sydän papistoa, ruutu eli nuolenkärki porvaristoa ja sotilaita ja risti eli apila talonpoikia.[3] Euroopassa on useita muita korttipakkoja (mm. saksalainen, sveitsiläinen, italialainen, espanjalainen ja Tarot-kortit), jotka poikkeavat angloamerikkalaisesta pakasta lähinnä eri maiden suhteen.

Jokaiseen korttiin on merkitty sen arvo ja maa, johon se kuuluu. Kortit, joiden numeroarvo on 2–10, on merkitty ao. luvulla. Korttia, jonka numeroarvo on 11 kutsutaan nimellä sotilas tai jätkä, ja siinä on luvun sijasta kirjain J (engl. Jack), Kn (engl. Knave) tai V (ransk. Valet). Korttia, jonka numeroarvo on 12 kutsutaan nimellä kuningatar (rouva tai akka), ja siinä luvun paikalla on Q (Queen, engl.) tai D (Dame, ransk.). Korttia, jonka numeroarvo on 13 kutsutaan nimellä kuningas (joskus myös kurko, kunkku), ja sen luvun tilalla on K (engl. King) tai R (ransk. Roi). Kortteja 11–13 kutsutaan kuvakorteiksi. Ässä on kortti, joka on merkitty A-kirjaimella (engl. Ace, ransk. As). Ässän arvo on joko 1 tai 14 pelistä riippuen.

Näiden 52 kortin lisäksi korttipakassa voi olla jokereita, kortteja, joita käytetään osassa korttipeleistä minkä tahansa muun kortin tilalla. Niitä on tavallisesti 2–3, joskus vain yksi, hyvin harvoin useampia kuin kolme. Jokereiden käyttö riippuu pelattavasta pelistä. Usein jokerikortit poistetaan pakasta ennen pelaamista.

”Lakana” on joissakin korttipakoissa mukana oleva kortti, jonka kuvapuoli on valkoinen. Sillä voi korvata kadonneen kortin tai sitä voi käyttää ylimääräisenä jokerina. Välillä korttipakassa on mukana myös bridgen pistelaskusäännöt.

Venäläisessä pakassa ässä ja kuvakortit ovat «Т» = Туз, «К» = Король, «Д» = Дама ja «В» = Валет.

On myös kokeiltu viidettä maata (kotkat), mutta se ei ole tullut yleiseen käyttöön[4].

Korttien koot

muokkaa
 
63 × 88 mm pokerikortit

Korttipakkoja on yleensä kahta kokoa: bridge-koko, joka on 58 × 89 millimetriä ja hiukan leveämpi ja matalampi pokerikoko, 63 × 88 mm, joka on suosittu Yhdysvalloissa sekä taikuri- ja pokeripiireissä. On myös olemassa hyvin erikokoisia kortteja: pieniä minikokoisia (niin sanottuja pasianssipakkoja) (6,5 × 4,5 cm) ja jättikokoisia (11,5 × 18 cm).

Korttien kuvitus

muokkaa

Karsittujen peruskorttien lisäksi valmistetaan myös korttipakkoja, joihin on painettu jonkin tiettyyn aihepiiriin liittyviä kuvia. Yleisimpiä aiheista ovat erotiikka-aiheiset kortit, yrityslogoilla varustetut mainospelikortit, sekä matkamuistoteemaiset paikkoja ja paikalliskulttuuria kuvastavat pelikortit. Useimmiten näissä korteissa käytetään valokuvia. Kuvia voidaan painaa myös pelikorttien peliosan keskelle taustapahvin sijasta, jolloin jokaisessa kortissa voi olla uniikki kuva-aihio.

Suomessa suosittuja matkamuistoaiheita ovat mm. Turun linna -pelikortit, joiden kuvakortteina on Vaasa-suvun kuninkaita, kuningattaria ja prinssejä. Suomessa on myös myyty kortteja, joiden pohjakuvina on käytetty esimerkiksi Tuntematon sotilas -elokuvan henkilöhahmoja tai Akseli Gallen-Kallelan maalauksia. Suomessa laajalti käytettyjä ovat myös Tallinnan- ja Ruotsinlaivojen mainospelikortit, joita myydään laivojen kaupoissa ajanvietteeksi matkan ajaksi.

Joidenkin lautapelien toimintakorttien kulmaan on lisätty pelikorttien maat ja arvot, jolloin niitä voi myös käyttää pelikorttipelien pelaamiseen lautapelikäytön lisäksi.

Valmistajat

muokkaa

Yleisimpiä korttipakkojen valmistajia ovat United States Playing Card Company, Piatnik, Cartamundi ja Tactic. USPCC valmistaa Bicycle-, Tally Ho -, Hoyle- ja Bee-pakkoja. Amerikkalaisissa kasinoissa käytetään useimmiten kasinon logolla varustettuja Bee-kortteja. Suomessa pelikortteja valmistaa ainoastaan porilainen Tactic Games Oy tuotemerkillä Tactic, ja ne ovat myös Avainlipputunnuksen saaneita tuotteita.

Pääosin pelikortit tehdään kolmesta kerroskartongista: pintamateriaali + musta liima + pintamateriaali, joka on niin sanottua pelikorttikartonkia. Suomeen tuodaan myös itämailta (Kiinasta) pelikortteja, joiden materiaaliksi ilmoitetaan ”home made paper”. Ne eivät kestä pohjolan kuivaa talvi-ilmastoa. Siksi jotkin pelikortit halkeavat sekoitettaessa kahtia. On myös täysmuovisia pelikortteja, joiden materiaali ei ime painoväriä sisäänsä kuten oikea pelikorttikartonki. Ne ovat liukkaita ja helppoja sekoittaa, mutta korttien värinkesto on huomattavasti heikompi kuin pelikorttikartongista valmistetuilla korteilla. Testattaessa eri materiaaleja hankaustestissä, muovikortti oli yli puolet heikompi kuin pelikorttikartongista tehty kortti. Se on myös kartonkikortteja hinnakkaampi vaihtoehto.

Nykyisin on mahdollista myös painattaa omat pelikortit alkaen 288 pakasta, ja sitä isommissa määrissä. Mahdollisuuksia on monia, yksi mahdollisuus on käyttää esimerkiksi Bridge-kuvia kortin pelipuolella ja laittaa kortin taustaan haluttu kuva-aihe. Toinen mahdollisuus on tehdä kortin molemmin puolin omat kuva-aiheet.

Suomessa pelikortteja on leimaverotettu vuosina 1842–1983. Tällöin yksi kortti, ruutuässä, piti varustaa veroleimalla kuvapuolelle.[5]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Kuka on keksinyt pelikortit? Milloin? Missä maassa? kirjastot.fi. 24.7.2002. Viitattu 29.9.2021.
  2. Sara Hjalmarsson: Seurapelejä kautta historian (http) (Kahdella kaukaisella idän valtakunnalla on merkittävä rooli lautapelien keksimisessä.) historianet.fi. 26.3.2018. Kolbotn NorgeOrg: Bonnier Publications International AS. Viitattu 15.2.2023. fi
  3. Mitä korttipakan maat merkitsevät? Tieteen Kuvalehti. Viitattu 21.4.2016.
  4. Kurki-Suomio, Ilmo: Mitä Missä Milloin: Korttipelikirja, V painos, s. 6. Helsinki: Otava, 1962.
  5. Pieni tietosanakirja

Aiheesta muualla

muokkaa