Avaa päävalikko

Fanny Sinebrychoff (o.s. Grahn; 24. lokakuuta 186227. huhtikuuta 1921)[1] oli suomalainen näyttelijä ja taiteen keräilijä. Hän loi uransa Svenska Teaternissa, mutta luopui urastaan varhain mennessään naimisiin panimonomistaja Paul Sinebrychoffin kanssa.[2] Fanny Grahn aloitti näyttelemisen jo 13-vuotiaana ja ehti esiintyä 85 osassa ennen luopumistaan näyttelijänurasta.[1]

Fanny Maria Sinebrychoff o.s. Grahn
Fanny Sinebrychoff rooliasussa vuonna 1883.
Fanny Sinebrychoff rooliasussa vuonna 1883.
Henkilötiedot
Syntynyt 24. lokakuuta 1862
Kuollut 27. huhtikuuta 1921 (58 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti näyttelijä, keräilijä
Puoliso Paul Sinebrychoff nuorempi
Lapset lapseton
Vanhemmat Hans Petter Grahn, Wilhelmina Palin

Yhdessä miehensä Paulin kanssa Fanny Sinebrychoff keräsi laajan ulkomaisen taiteen kokoelman, josta tuli Pohjoismaiden suurin yksityinen taidekokoelma. Heidän avioliittonsa oli lapseton eikä perillisiä ollut, joten he päättivät jo varhain lahjoittaa kokoelmansa lopuksi ”kansakunnalle”. Leskeksi jäänyt Fanny lahjoitti kokoelman Suomen valtiolle hieman ennen omaa kuolemaansa tammikuussa 1921.[3] Kokoelma muodostaa pohjan nykyiselle Sinebrychoffin taidemuseolle, joka toimii Fanny ja Paul Sinebrychoffin entisessä kodissa Helsingin Bulevardi 40:ssä. Pariskunnan yksityiskäytössä olleet tilat on nykyään entistetty 1910-luvun asuunsa. Fanny Sinebrychoff lahjoitti testamentissaan suuria summia myös Kauniaisten lastenkodille, Lastenhoitoyhdistykselle, Diakonissalaitokselle, Helsingin Sairastuvalle ja Pelastusarmeijalle.[1]

Sinebrychoffin suvun omistuksessa ollut Hagalundin kartano Espoossa siirtyi Fanny Sinebrychffin kuoltua perintönä hänen veljenpojalleen Arne Grahnille ja läheinen Otaniemen kartano hänen veljentyttärelleen Irene af Forsellesille sekä tämän puolisolle Carl af Forsellesille. He myivät myöhemmin tilat rakennusmaaksi, jolle rakennettiin Westendin, Tapiolan, Otaniemen ja Keilaniemen kaupunginosat.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 15, 18–19, 21 Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.4.2016.
  2. Pettersson, Susanna: Lumoutuneet, Tarinoita taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa, s. 123. WSOY, 2004.
  3. Aune Jääskinen: Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff (1859–1917). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Katsaus Westendin historiaan Prowestend.fi. Viitattu 7.5.2016.